Stora Ensoko lihoiksi?
Aloin jo kommentoida Teknotohtoria tämänpäiväisestä aiheestaan: Maailman paras innovaatiojärjestelmä - teoria ja käytäntö kunnes havaitsin, että tässä saattaisi olla ihan oman jutun paikka.
Meitin suurin ongelma talouselämässä lienee se, että vain hyvin harva osaa erottaa realiteetit fiktiosta. Useimmat niistä jotka tarpeeksi kauan ovat eläneet, ovat joutuneet oppimaan, että omien aivojen käyttämisestä rangaistaan. Tai ainakin rangaistaan siitä jos ajattelun lopputulosta yrittää sanoiksi pukea. Siis ellei se istu vallitsevaan mielipiteeseen tai mielialaan. Siksi suurin osa meistä haluaa miellyttää. Kriittisyys ei oo kivaa.
Suurin osa meistä on havainnut, että päätösten tekeminen on valintoja. Ja valinta tarkoittaa aina sitä, että jotain on jouduttu karsimaan. Karsimisesta taas ei ystäviä saa. Siksi on paljon miellyttävämpää, tiimihenkisempää, positiivisempaa ja dynaamisempaa toistella asioita, joita muut, asiantuntijoiksi mielletyt, ovat sanoneet kuin ajatella itse. Tai kuten viksu kollegani joskus totesi: Ajatteleminen on vaikeaa, siksi niin moni jättää sen tekemättä. Jo yksinomaan se, että valtaosa meistä edes osaisi erottaa kahdeksi eri tilanteeksi sen miten asioitten pitäisi olla, siitä miten asiat todella ovat, saattaisi auttaa.
“Knalli-ja-sateenvarjo-touhu” jatkui metsäteollisuudessa varmasti aivan liian kauan. Eikä metsäteollisuus ole perinteisestikään mikään innovoinnin kehto ollut. Mutta väittäisi samaan hengenvetoon, että nyt menee liian monta lasta pesuveden mukana. Tässä maassa kun on tasan kaksi merkittävää resurssia, puita ja päitä. Ja nyt jonkun pitäisi toimia kuten se pikkumies H.C.Andersenin sadussa: Keisarin uudet vaatteet.
Anteeksi vaan:
Jos toimitusjohtajalla on 7 kuukauden kokemus toimialalta ja hän on valmis (tai joutuu) ottamaan omalle kontolleen nämä viimeiset päätökset, kannattaisi hänen esimiehensä, kuka se nyt sitten lieneekään, ehkä tehdä niitä päätöksiä joista hänelle maksetaan. (Ellei toimitusjohtajaa ole palkattu tilanteessa, jossa yritys on käytännössä jo likviditeettikonkurssin edessä.) Jotain asiasta ehkä ymmärtävänä väittäisin, että edellisen johdon toimesta ei varmasti ole tehty järjettömyyksiä. Taatusti on otettu riskejä. Ehkä jopa luettu vääriä ennusteita teelehdistä. Mutta se johto ei käsitykseni mukaan missään tapauksessa ole antanut niiden jäytää yrityksen perusteita tilanteeseen, jotka edellyttäisivät nykyisenkaltaisia ratkaisuja. Mutta kaikkihan on mahdollista. Mutta valtaosaa todellisista syistä nykyratkaisuihin, ei tule esille ainakaan seuraavaan 20 - 30 vuoteen?
Myönnän, että uudella toimitusjohtajalla on varmasti valta puhdistaa pöytä kaikesta epäilyttävästä. Ja, että jokainen meistä on taipuvainen tekemään joskus virheitäkin, uudet alaa tuntemattomat toimitusjohtajat ja jopa toimitusjohtajia palkanneetkin. Ja virheistä itse kukin oppii. Mutta johonkin se raja pitää vetää. Vähintäänkin siihen, että nyt tehtyjen päätösten perusteet tarkastetaan suurennuslasin, ei vaan mikroskoopin kanssa omistajien toimesta. Ja ennen kuin päätökset pannaan toimeen.
Päätösten seuraukset eivät enää ole sellaista kokoluokkaa, joiden voisi antaa hävitä mittatappioina. Nyt päätetään kansallisen toimeentulon mittaluokkaisista suureista.
Hyvinvointivaltion purkaminen
Se alkaa huomenna. Hyvinvointivaltion terveydenhoidon purkaminen.
Olenko väärässä? Toivottavasti. Todella toivon, että olen. Senkin uhalla haluan vielä yrittää ja huutaa korpeen.
Sen jälkeen kun yksittäinen hoitaja on sanonut itsensä irti hän, ja vain hän, voi päättää peruuttaako hän irtisanoutumisensa. Sitä päätöstä ei voi tehdä ammattiliitto eikä kukaan muukaan. Kuten eilen väitin, irtisanoutumisen mekaniikka poikkeaa olennaisesti lakosta.
Yksityinen ihminen tekee itsenäiset päätökset toimeentulonsa jatkumisesta. Harvalla meistä on mahdollisuus odottaa kuuden viikon karenssin umpeutumista vaikka työttömyyskassaan kuuluisimmekin. Jostain siis yritämme rahat saada? Toisesta työsuhteesta? Alalla? Vuokratyöfirmasta? Ulkomailta? Alan ulkopuolelta? Syödä säästöjämme? Eikä vaihtoehdot tähän lopu. Ja eri ihmiset toimivat eri tavoilla, kaikilla mahdollisilla ja mahdottomilla tavoilla.
Jos kokisin, että minut olisi “pakotettu irtisanoutumaan” ,en edes vettä heittäisi vanhan työnantajan suuntaan. Tällaisena aikana kun on muitakin mahdollisuuksia. Lyhyt – tai pidempikestoisia. Jopa toistaiseksi voimassa olevia. Jopa kaukanakin.
Erikoiskoulutettuja sairaanhoitajia ei hetkessä, eikä ilmaiseksi kouluteta. Joten suomalaisen yhteiskunnan kannalta todennäköisesti halvin lasku seuraisi siitä, että irtisanoutuneet siirtyisivät vuokratyöntekijöiksi ja möisivät työpanoksensa edelleen samoille sairaaloille, nyt vain selvästi korkeammasta hinnasta. Ja tästä syntyisi väistämättä kierre, joka vie jenkkimalliseen sairaanhoitoon. Sitäkö me haluamme? Eikä siitäkään ole varmuutta. Jos vain 10-15 % listoihin nimensä laittaneista poistuu alalta seuraukset ovat todennäköisesti veronmaksajille kalliimmat kuin vaaditun mukainen palkankorotus koko kuntasektorille.
Totta kai tämä on uhkakuva. Mutta mielestäni aika realistinen. Ja täysin kaikkien korporaatioitten päätösten ulottumattomissa. Eikö?
Pitäisikö meidän sallia hallituksen ottaa tällainen riski?
Aivan marginaalista puuhastelua on työnantajien ja sairaaloitten ”listojen” tarkistus. Se ei missään tapauksessa ratkaise yhtään mitään. Aivan yhtä kestämättömältä, hyvin ymmärrettäviltä tosin eikä lainkaan hyväksyttäviltä, kuulostavat Vanhasen ja Kataisen inttäminen ”ei latin latia, ei ole jaettavaa”. Henkilökohtaisen loukatun ylpeyden aika on ohi. Ohi on myös ”neuvottelujärjestelmän hajoamisen”, ”rahan riittämättömyyden” ja ”kunnallisen palkkatasa-arvon” ajat. 50 vuoden aikana rakennetun hyvinvointivaltion alasajo ei ole leikin asia. En usko, että edes 10 % äänestäjäkunnasta sitä hyväksyisi.
Mitä voitaisi vielä tehdä? Voidaanko mitään?
En olisi kuvitellut, että koskaan tätä sanoisin, mutta nyt vähän kaipaan Kekkosta ja hänen toimenpiteitään hätätilahallituksen aikaansaamiseksi. Tämä peli on puhallettava poikki ennen irtisanoutumisia. Jos Tasavallan Presidentti katsoo olevansa arvojohtaja, niin nyt olisi korkea aika lunastaa arvovalta teoilla.
Toivottavasti olen väärässä.
Pahimmoillaan aikaa on runsas vuorokausi.
19.10.2007 on ylihuomenna
Näyttää siltä, että Matti Vanhanen, Jyrki Kataisen tukemana, onnistuu romuttamaan noin 50 vuoden aikana rakennetun hyvinvointivaltion perustan muutamassa kuukaudessa. Alallaan ainakin Euroopan ennätys, ehkä jopa maailman. Hyvä pojat! Kiva päästä historian lehdille, eikö?
On luonnollisesti ymmärrettävää, että ennen ensi perjantaita, 19.10.2007 jolloin joukkoirtisanoutumisen tulisi tapahtua, hallituksen on kovin vaikea julkisuudessa tehdä mitään näyttävää ratkaisua. Mutta ellei siihen mennessä jotain tehdä, voidaan perustellusti väittää suomalaisen hyvinvointivaltion alasajon alkaneen.
Nyt ei ole kyseessä lakon uhka vaan joukkoirtisanoutuminen. On huomattava, että jälkimmäinen on tarkoitettu peruuttamattomaksi. Sen lähtökohtana ei ole työsuhteitten jatkuminen automaattisesti kun sopimukseen päästään, vaan yksinomaan työsuhteitten päättäminen. Irtisanoutumisen jälkeen aloite siirtyy lopullisesti yksittäisille hoitajille. Maassa ei ole sellaista organisaatiota, eikä henkilöä joka voisi irtisanoutumiset perua. Ei valtakunnansovittelija, ei kuntatyönantaja, ei pääministeri, ei Tehykään pysty, vaikka haluaisi, enää niitä mahtikäskyllä peruuttamaan sitten kun sopimus aikaan saadaan.
Ja näinhän se olisi:
- Ellei palkkoja korjata, ilmeisesti noin 15 – 20 prosenttia hoitajista sanoutuu irti. Ellei palkkoja korjata ei ala enää tulevaisuudessa houkuttele työntekijöitä. Kallein vaihtoehto on antaa tilanteen mennä välienselvittelyyn. Sen maksavat kuolevat kansalaiset.
- Valtio ja kunnat vastaavat nykyjärjestelmämme mukaan kansalaisten perusturvallisuudesta mukaan lukien terveydenhoito. Kaikissa tilanteissa.
- Tehyllä ei ole ollut, eikä ole edelleenkään uskottavaa, lievempää ja samalla toimivaa painostamismenetelmää. Muutaman kerran, noin 10 vuoden välein, se on yrittänyt saada korjausta kokemaansa kuoppaan ja aina se on kaatunut suojelutyöhön.
- Koska eduskunta on jo vuosia siirtänyt palveluvastuita kunnille ja vähentänyt kuntasektorin valtionrahoitusta, eivät kunnat yksin voi sopimusta tehdä rahanpuutteen vuoksi. Rahoituksen on tultava valtiolta.
- Jos tilanne pääsee irtisanoutumisiin asti se on kansalaisten kannalta kaikkein kallein vaihtoehto. Sillä se tarkoittaa julkisen terveydenhoidon ja sen seurauksena hyvinvointivaltion alasajoa.
- Jos tilanne pääsee irtisanoutumisiin asti vastuussa ovat kaikki kolme suurta puoluetta: Keskustapuolue, Kokoomus ja Sosiaalidemokraatit. Vastuuhenkilöinä Matti Vanhanen ja Jyrki Katainen.
Voisiko Vanhanen olla kiinnostuneempi 141 tuen jatkumisesta kuin terveydenhoitojärjestelmän romuttamisesta? Entä, voisiko Katainen olla kiinnostuneempi repimään suomalaisen terveydenhoitojärjestelmän kuin neuvottelemaan ja sopimaan? Toivon, että eivät ole.
Mutta paljon pitäisi tapahtua ennen ylihuomista. Riittääkö aika?
Talous Temppelin Harjalla
Taitaa työmarkkinoiden konsensus tulla tiensä päähän. Ja taitaa aika moni kansanedustaja päästä kunnanvaltuustosta tätä vauhtia. Tehyn toimet saattavat jopa auttaa räjäyttämään lian pois poliittisesta järjestelmästämme? Jaa, että miksi? Koska eduskuntavaaleissa koko poliittinen kenttä antoi tukensa naisvaltaisten matalapalkka-alojen palkankorjauksille.
Vaalien jälkeen, vastuunkantajia edellä mainituille lupauksille on ollut enempi vähemmän. Erityisesti pääministerin (keskustapuolue) ja valtionvarainministerin (kokoomus) suulla on useaan kertaan todettu, että jo sovitun tason yli ei mennä. Ja edellisten hallitusten vastuunkantaja (demarit) moitti nykyistä hallitusta pitkälti itse rakentamastaan sotkusta. Ja yllätys yllätys, ketkä ovatkaan päättämässä työnantajan ominaisuudessa kunta-alan työ- ja virkaehtosopimuksesta. Samaiset puolueet.
Kunnallisen työmarkkinalaitoksen päättävän elimen nimi ei ole Markku Jalonen. “Työmarkkinasopimuksesta päättää Kunnallisen työmarkkinalaitoksen valtuuskunta. Siihen kuuluu 11 jäsentä. Heidän kaikkien nimien perässä lukee avoimesti kok (3), kesk. (3), sd (3), vihr. (1) tai vas (1). Puheenjohtaja, johtaja Pekka Palola, Tampere, sd.
Eduskunta on päätöksillään jo nyt imenyt kuntasektorin rahat, ehkä Espoota lukuun ottamatta. Koska kunnilla ei enää ole mistä ottaa, olisi yllä mainittujen henkilöiden syytä keskustella puoluetovereittensa Vanhasen, Kataisen, Cronbergin ja Wallinin kanssa. Puhuisivat ainakin samaa munkkilatinaa. Ja kassassa on rahaa.
Neuvottelujärjestelmä, jonka toimivuuden takeena on ollut keskinäinen kateus on romuttunut viimeistään siinä vaiheessa, kun Tehy irtisanoi TNJ-sopimuksensa Superin kanssa viime perjantaina. No Akava kai vikisee jatkossakin omaa erinomaisuuttaan.
Vieläkään ei kukaan voi perustellusti kertoa kuinka suuri on tulevan sopimuksen loppulasku nykyvaatimuksilla. Haarukka 450 - 2.500 miljoonaa per vuosi on luonteeltaan suuntaa-antava. Suurin ihmetyksen aihe lienee Superin ja Tehyn välinen päällekkäisyys:
Jos kuntatyönantaja maksaa palkkaa tehtävänimikkeiden, ei jäsenyyden perusteella Superiin mahdollisesti kuuluva Tehyn ammattinimikkeissä työskentelevä ei hyödy liittonsa sopimuksesta senttiäkään. Mutta Tehyyn kuuluva, Superin ammattinimikkeissä työskentelevä saa Superin sopimuksen mukaista korotettua palkkaa. Entäpä jälkimmäisen meneminen lakkoon, josta nyt ei ole kysymys? Jos kuntatyönantaja maksaa työntekijän jäsenyyden mukaan, ja edellä mainituilla perusteilla yksittäisessä sairaalassa on samaa tehtävää tekeviä joista osan palkkaa korotetaan, toisten ei. Mitäköhän tuumaa tasa-arvo valtuutettu? Onpahan mielenkiintoinen keitos.
Mutta joka kunnassa ja kuntainliitossa ja vastaavassa KUNTAPUOLUE odottaa vielä kieli pitkällä. Ja poliitikot ja poliittinen järjestelmä on päässyt nyt minne se kuuluu: Temppelin harjalle. Nimittäin, päätetään mitä tahansa, päätöksen tekevät poliitikot KESKENÄÄN. Siinä sitä sitten istutaan kavereitten kanssa eikä esteellinen ole kukaan.
Jos Tehyn osalta annetaan periksi, enkä oikein usko heidän venyttäneen jousta tähän asti vain huvikseen, vähintään Sairaanhoitosektori saanee korotuksen. Ihan vaan koulutustaustojen samanlaisuudesta johtuen se laajenee ainakin kattamaan koko Terveydenhoidon, ehkä jopa Sosiaali- ja Terveydenhoidon.
Aivan varmasti reippaan AKAVAn opettajat, insinöörit, lääkärit, … vaativat oman osuutensa haaskalta. Jos sitten kävisi niin, että kaikki kunnan virkamiehet saavat korotuksen uskommeko, että kiltit valtion virkamiehet tyytyisivät sopimaansa? Varmasti viimeistään nykyisen sopimuksen päättyessä, mutta mitä suurimmalla varmuudella ensimmäisen mahdollisen tekosyyn ilmaantuessa, he hankkivat itselleen samat korotukset.
Mahtaa Teknologiateollisuus, Kemianteollisuus ja Elinkeinoelämän Keskusliitto kirota kiirettään? Olisi ehkä kannattanut odottaa? Mutta jälkiviisasteluahan tämä on. Mutta jäsenkunta ei sopimuksen tekijöitä kummallakaan puolella ainakaan selkään taputtele.
Jälkiviisastelua sen sijaan ei liene se mitä Suomen kansataloudessa tapahtuu? Ilman voimakkaasti kiihtyvää inflaatiota tästä ei selvitä. Samalla verotusta on kiristettävä tai muulla tavalla hankittava riittävästi rahoitusta. Ja kun rahaa ei ilmeisesti tällaisiä määriä vapaanakaan ole, ja kruunun kalleudet on jo myyty, se saattaa merkitä lisävelan ottamista. Tuskinpa kukaan muistaakaan, että Kataisen 150 miljoonan euron lisäpalkkapotin ohella piti lyhentää 60.000 miljoonan lainataakkaa 2.000 miljoonalla?
On mielestäni perusteltua väittää, että kansallinen kilpailukykymme kokee vähintäänkin kovan kolauksen. Pieninkin katalysaattori kaukaisesta kavalasta maailmasta saattaa, siis saattaa katkaista kamelin selän.
Kuntapuolue koheltaa?
Tuolla valtakunnallisen päivälehden puolella Arja Alhon/Jukka Tarkan jutuissa on käyty sittenkin mielenkiintoista keskustelua. Sääli kun se loppuu.
Yhä mielenkiintoisempia asioita nousee keskusteluun TEHYn jäsenten joukkoirtisanoutumisilmoituksen perusteella. Olen muutaman näkökulman postaamassa alla.
Yhteenvetoa alla olevista postauksista:
- Eilisen kirjoitukseni mukaan kukaan ei vielä tiedä ketä mahdollisen Tehyn toiminnan seuraksista syntyvä tulos koskee ja tämän seurauksena haarukka, vaatimuksenkin perusteella, on 450 – 2.500 miljoonaa euroa. Sen vahvisti valtakunnallinen päivälehti tänään.
- Eilisen vp.n kommentin perusteella kunta-alan ”työnantajina” toimii puoluepoliittisin perustein nimitetty, kuntia edustava valtuuskunta.
- “Kunnassa työnantaja-asioista vastaa kunnanhallitus, sekin tuli nyt selväksi. Kuinkahan monta kunnan palkollista eri kuntien hallituksiin mahtaakaan kuulua?”
- Onko KUNTAPUOLUEEN kokoa (laajasti ottaen) kunnissa tutkittu?
- Kunnallinen neuvottelujärjestelmä nykymuodossaan on tullut tiensä päähän.
12. lokakuuta 2007 kello 11.06
Jossain pääkirjoituksessa vaadittiin myös “kuntatyönantajaa” katsomaan peiliin neuvottelujen tässä vaiheessa. Jäin miettimään, kuka tai keitä sieltä peilistä oikein mahtaisi näkyä?
ELI: mikä elin tai kuka henkilö oikein on esim. HUS:n sairaanhoitajan tai Lahden kaupungin terveydenhoitajan työnantaja? Ehdokkaita on aika monta: Markku Jalonen, hänen hallituksensa, HUS:n hallitus ja/tai tj., ao. sairaalan johtokunta, henkilöstöjohtaja jne., Lahden kaupunginhallitus, kaupunginjohtaja, terveyslautakunta jne. vai kuka/mikä?
Nykytilanteessa vastaus taitaa löytyä tuolta listan alkupäästä. Mutta onko siinä kysymys muusta kuin siitä, että ne todelliset työnantajat ovat ulkoistaneet osan hommistaan tuolle porukalle. Työnantajan vastuuta kannetaan (esim. rekrytointi) ja ongelmia tarkastellaan (esim. hoitotakuu) todellisuudessa ihan jossain muualla kuin Kunnallisen työmarkkinalaitoksen teknokraattien toimistossa. Kentällä vain pelimerkkien määrä on kovin vähäinen, kun suurin erä tulee tiedoksiantona Helsingistä. Päivittäistä keskustelua seuratessa noita työnantajan tehtäviä hoitavia henkilöitä ja ryhmiä esim. kunnassa näyttää olevan todellinen leegio. Tosin vähemmän silloin, kun hankalia päätöksiä on pakko tehdä.
Samaan aikaan valtiovalta alkaa ymmärtää antamiansa henkilöstön määräsuosituksia yhä sitovammin, joissain kohtaa jo uhkasakkojen voimalla. On siinä olemista työnantajana!
· eaglesflysingly kirjoittaa:
12. lokakuuta 2007 kello 16.22
vp:lle
Erinomainen kysymys.
Työ- ja virkaehtosopimuksen solmimisen osalta olisiko Kuntaliitto? Ainakin se olisi aika luontevaa? “Hauskaa” on, että oli se kuka tahansa, se ei sopimuksen seurauksista vastuuta kanna. Sen jäsenet kantavat.
Ja edelleen, jos luulen ääneen väittäisin, että se porukka joka päättää neuvottelutaktiikasta ja sopimuksesta on poliittisesti valittu. Ja se taas merkitsee, että päätöksenteko käytännössä on poliittisilla puolueilla. Joten ympäri käydään, yhteen tullaan.
Mitä enemmän tämänkin pelin rakenteita pöyhii, sitä enemmän sieraimiin sattuu. Jos ylläoleva pitää paikkansa, ei ihme, että muutosta ei tapahdu.
Ystäväni ilmaisi asian näin: Pääsyyhän on siinä että asiaa ei ole hoidettu ajallaan. Kun suomalaisesta poliittisesta järjestelmästä on ilmeisesti kysymys en ihmettele.
Läpeensä mätä.
· vp kirjoittaa:
12. lokakuuta 2007 kello 17.59
eaglesflysinglyn kommentti sai minut kurkistamaan sivulle www.kuntatyonantajat.fi. Linkkiä en osaa tehdä, mutta suosittelen. Sieltä löytyy ihan mielenkiintoista lisätietoa edelliselle kommentilleni, joka oli kirjoitettu vähän ns. fiiliksen pohjalta.
Siis: työmarkkinasopimuksesta päättää Kunnallisen työmarkkinalaitoksen valtuuskunta. Siihen kuuluu 11 jäsentä. Heidän kaikkien nimien perässä lukee avoimesti kok (3), kesk. (3), sd (3), vihr. (1) tai vas (1). Jos se kaipaamani Kuntatyönantajan peilikuva halutaan nimetä, niin hän on kaiketi ko. porukan puheenjohtaja, johtaja Pekka Palola, Tampere, sd.
Edellisen perusteella on aika mielenkiintoista, että monet vaikutusvaltaiset henkilöt ovat ilmoittaneet, että poliitikot pitäköön näppinsä erossa työmarkkina-asioista!
Kunnassa työnantaja-asioista vastaa kunnanhallitus, sekin tuli nyt selväksi. Kuinkahan monta kunnan palkollista eri kuntien hallituksiin mahtaakaan kuulua?
Markku Jalosen johtaman toimiston henkilökuntaa on n. 45 henkeä.
· eaglesflysingly kirjoittaa: Kommenttisi on arvioitavana.
13. lokakuuta 2007 kello 9.16
“Kunnassa työnantaja-asioista vastaa kunnanhallitus, sekin tuli nyt selväksi. Kuinkahan monta kunnan palkollista eri kuntien hallituksiin mahtaakaan kuulua?”
Ja taas yksi järjestelmämme kipupiste: kuntapuolue. On aivan selvä, että kunnanhallituksessa ja kunnanvaltuustossa toimivat kunnan työntekijät ovat huolissaan työpaikastaan. Samoin jos perheen toinen aikuinen, tai veli, sisko… on kunnalla töissä. Varsinkin näinä aikoina.
Toiminnallaan kuntapuolue pystyy jarruttamaan kunnan kaikkia kehittämistoimia merkittävästi. Ja kuntapuolue kattaa helposti kaikki poliittiset puolueet, koska intressi - oman työpaikan säilyminen - on yhteinen. Ja sen verran lyhytnäköisenä meitä ihmisiä pidän, että lyhyt aikaväli ja oma etu, kuinka kuviteltuja tahansa ovatkin, ovat keskeisiä päätöksenteon kriteereitä. Sitä paitsi, väittäisin, että mitä pienempi kunta sitä “sisäsiittoisempi” ja “konsensushakuisempi” myös kunnan päätöksenteko on.
Joku, jonka pitäisi tietää, heitti muistaakseni kerran, täällä pääkaupunkiseudulla, että kuntapuolueen kannatus eräässä kaupungissa lienee 30 %. Onkohan asiaa tutkittu? Olisi korkea aika.
Irtisanoutuminen ei ole työtaistelu
On ollut mielenkiintoista selvittää kuinka montaa tämä Tehyn ”työtaistelutoimenpide” koskee. Enpä usko, että monikaan vielä osaa moiseen vastata.
Ensinnäkin: Onko joukkoirtisanoutuminen Suomen lain mukaan työtaistelutoimenpide? Käsitykseni mukaan ei ole, koska laki ei moista termiä tunne. Jos olen oikeassa, onko liitto velvollinen tekemän työtaisteluilmoituksen? Voiko valtakunnansovittelija yleensäkään sovitella? Irtisanoutuminen kun on henkilökohtainen ratkaisu, aina. Täytyykö jokaisen liiton jäsenen erikseen antaa valtakirja liitolleen heidän palkkausriitansa ratkaisemiseksi? Voiko liitto sen jälkeen tehdä yksittäistä työntekijää koskevan virka- tai työsopimuksen? Edes valtakirjalla?
Toiseksi: Kenen eduksi mahdolliset palkankorotukset koituvat? Kun eri koulutusryhmässä (esim lähihoitajat, perushoitajat, sairaanhoitajat) olevat kuntien työntekijät voivat olla samassa liitossa (joko Tehy tai Super), millä tavalla mahdollisen työtaistelun tulos koituu eri henkilöille palkanlisäksi? Aiheuttaako tämä työtaistelu sen, että palkankorotukset siirtyvät automaattisesti koko sairaanhoidon sektorille, koko terveydenhoidon sektorille vai peräti kok kuntasektorille? Naisille vai myös miehille? Väärin kohdennetusta tuloksesta meillä on esimerkkinä jo tehdyt sopimukset. Samalla tavallako kohdistuisivat Tehyn taistelun jälkeen tulokset myös muille? Vain henkilökohtaisina palkankorotuksina irtisanoutuneille? Vastausta tähän en ole löytänyt, etsimisestä huolimatta.
Kolmanneksi: Vastauksella on aika iso merkitys. Vaadittu taso on 6.000 euroa vuodessa per henkilö. (Hsk ja valtion/kuntien verot menisivät päittäin. Alla suuntaa antavia vaikutuksia.)
Riippuen vähän siitä mitä tietoja käyttää, lasku voi olla vuodessa:
Jos Tehyn kuntasektorin jäsenet (70.000 + sanotaan 75.000) vaikutus: 450 miljoonaa
Jos TNJ:n puitteissa (Tehy ja Super = 23 % 428.000 = 98 500) vaikutus: 588 miljoonaa euroa
Jos Kuntien terveydenhuollon henkilöstö (132.000) vaikutus: 800 miljoonaa euroa
Jos koko kuntasektori (428.000) vaikutus: 2.500 miljoonaa euroa
Siis vuodessa, vuodesta 2008 alkaen.
Siinä sitä Juhani Saloniukselle pohtimista. Edellytyksellä, että kyseessä olisi työtaistelutoimi. Siinä miettimistä myös Vanhaselle, Kataiselle, Cronbergille ja Wallinille. Jos he kuvittelevat tämän tilanteen häviävän panemalla pää pensaaseen, taitavat erehtyä. Lienee aika selvää, että Tehy on laatinut yksityiskohtaisen ohjelman nostaakseen jäsenistönsä yleisesti hyväksytystä kuopasta. Eikä heillä enää tässä vaiheessa ole paljoa menetettävää.
Partaradikaalin tulevaisuus
Sattuneesta syystä olen parin viime viikon aikana ryhtynyt selvittämään mitä tiloja ja palveluita Helsingissä on tarjolla asukkaille yleensä ja eläkeläisille sekä työttömille erityisesti. Nykykuva on varsin positiivinen. Tutkimusmatkani on tosin vielä aivan alussa. Kaikkialla olen tavannut miellyttäviä, palvelunhaluisia, hymyileviä ihmisiä. Tiloja on ja ne ovat asialliset ja ennen kaikkea viihtyisiä, joskus toki himpun verran virastomaisia. Ja tuntuu siltä, että tilaa riittäisi vielä vaikka kuinka monelle, vaan ei ehkä aivan mihin tahansa.
Käyntini Meilahden virkistyskeskuksessa erityisesti pani minut kirjoittamaan. Monia vuosia olen ajellut ohi polkupyörällä ja todennut, että kyseessä on Helsingin kaupungin tila. Koskaan minulle vaan ei ole selvinnyt mikä ja kenelle tarkoitettu. Mahtava talo viime vuosisadan alulta(?), upeat tilat, viihtyisästi kalustettu, loistava ympäristö ja miellyttävä vastuuhenkilö. Kahvit, pullat ja paakelsit kohderyhmään kuuluville asevelihintaan. Ohjelmana esimerkiksi Joogaa, Seniorijumppaa, Yhteislauluja, Tanssia, Luentoja ja muuta. Eli kaikkea mitä ikäihmisille pruukataan tarjota.
Voisiko tarjota jotain muutakin? Luentosarjoja, keskustelutilaisuuksia ajankohtaisista tai muuten vaan kiinnostavista aiheista, yritys- tai tuote-esittelyjä… ? Omaehtoinen luennointi tai koulutus? Erityisesti tekeminen loisti poissaolollaan. Miten olisi opastettu askartelu? Puutyöt, Kudonta, Puutarhanhoito, Ruoanlaitto ??
Tulevat eläkeläiset ja suurin osa nykyisistäkin, ovat vielä ”täydessä” iskussa. ”Leiki, laula ja heitä jalkaa” - toiminta ei välttämättä heitä innosta. Työiässä olevia työttömiä vielä vähemmän. Mutta samanikäisten seura saattaisi olla hyväksi monelle jo varhaisessa eläkeiässä. Älynystyröiden rapsuttelu saattaisi estää dementiaa. Ystävystyminen on vielä “helppoa”, vaikeutuu kuulemma vuosi vuodelta. Saattaisi pitää huolta jopa siitä, että perinteisen tarjonnan tarve tulee vasta vuosien kuluttua, jos ollenkaan.
Mitä saattaisi olla hyvä tehdä? Suulla suuremmalla: tiedotus, tiedotus, tiedotus. Millä tavalla kohderyhmä saadaan tietoiseksi tarjonnasta? tulemaan paikalle arkisin klo 8 - 16? Aktiviteetteja nykyaikaisen varttuneen kansalaisen maun mukaisesti. Ja erityisesti pojille, kyllä tytöt itsestään huolen pitää. Mitä kohderyhmään kuuluvat todella haluavat? Eikä mitään nykyistä tarvitse ottaa pois, uudelle on sijaa ja tilaa. Eikä toimivasta Wlanistakaan haittaa olisi.
Taidanpa käydä tänäänkin.
PS:
Tämä juttu on alun perin julkaistu 3.10., mutta ikiomien nettisähläilyjen vuoksi merkitty yksityiseksi, jolloin sitä eivät muut ole voineet ihailla.
Nyt pitäisi näkyä.
Yksi kuukausi Tehyä takana. Varmaan toinen mokoma edessä.
Olen kovasti kommentoinut HS:n blogissa Senttipeliä Jukka Tarkan ja Arja Alhon kirjoituksia asiasta jota nyt voisi kuvata nimellä Tehyläisten lakko. Kuukaudessa kertyy näköjään paljon kommentoitavaa. Kun kirjoittelen lähinnä selvittääkseni omia ajatuksiani, päätin selvittää mitä olen eri vaiheissa ollut mieltä, suoria kopioita kommenteista jommankumman artikkeliin. Ne toivottavasti ovat luettavissa alla.
Mitä tähänastisesta voisin yhteenvetona sanoa?
- ”Kiltit tytöt” ovat ottaneet homman, joka nakertaa julkishallintomme talouden perustoja.
- He ovat vähintäänkin kyseenalaistamassa valtion ja kuntien palkkarakenteen ja – tason sekä neuvottelujärjestelmän.
- Jatkaessaan he pakottavat hallituspuolueet neuvotteluvastapuoliksi.
- Siinä mielessä he ehkä selkeyttävät valtiontalouden vs. kuntatalouden välistä nollasummapeliä, joka nyt näyttää johtavan maaseudun autioitumiseen ja maan säästämiseen konkurssiin.
- Ilmeisesti Tehyn jäsenistön mielestä nyt on tehostettu ja höylätty tarpeeksi.
Jos kiinnostaa:
· eaglesflysingly kirjoittaa:
11. syyskuuta 2007 kello 16.07
Olen arvostanut, ja arvostan edelleenkin Jukka Tarkkaa. Mutta, mutta…
Uskotko todella, että vuosikymmenien palkkavinoutumat hoidetaan ilman lakkoja?
Käytännössä ja nykysysteemillä, ei muita keinoja ole kuin neuvottelut, lakkovaroitus, neuvottelut sovittelijan avustuksella, lakko. Tietenkin, ellei Eduskunta säädä erityistä lakia. Pakkosovittelu ei liene mahdollinen?
Inhottavaahan tässä on se, että lakon seuraukset kohdistuvat kaikissa tapauksessa veronmaksajiin.
Mutta uskotko todella, että vuosikymmenien palkkavinoutumat voidaan hoitaa ilman lakkoja?
· eaglesflysingly kirjoittaa:
12. syyskuuta 2007 kello 13.58
Gaius, asiaa puhut.
Ja valitettavasti ainoa tapa muuttaa nykyjärjestelmän mukaisia palkkarakenteita lienee lakon kautta. 150 miljoonaa kun ei korjaa yhtään mitään. Itse asiassa ehkä jopa kasvattaa eroa tehtyjen sopimusten piirissä oleviin.
· eaglesflysingly kirjoittaa:
12. syyskuuta 2007 kello 12.49
Olihan se, lääkärilakko. Ja katsopa kuinka lähti palkat kasvuun.
Miten kuntatyönantajan tarjous olisi muuttanut palkkarakennetta tasaisempaan suuntaan on minulle kyllä arvoitus. Maksimissaan olisi pidetty erot ennallaan. Elämme muuten mielenkiintoista vaihetta; kuntatyönantaja uhkailee “terveydenhoidon naisaloja” matalapalkkalisän menetystä lakkoon lähteville. (Neuvottelutaktiikkaa luonnollisesti) Ja seuraavaksi marssitettaisi Pihkalan porukat paikalle? Mutta mistä?
Juuri kuulemani Vanhasen lausuma siitä, että150 M€ mutta ei enempää on valtion vastaantulo. Nyt sitten aletaan punnita kilttien tyttöjen päättäväisyyttä, sitoutuneisuutta palkkojensa korjaamiseen.
· eaglesflysingly kirjoittaa:
13. syyskuuta 2007 kello 21.56
Kilteillä tytöillä on näytön paikka. Toivottavasti he, tai oikeastaan heidän järjestönsä osaa toimia yhtä tuloksekkaasti kuin Tarkan mainitsema Lääkäriliitto. Tosin lähtökohdat poikkeavat olennaisesti toisistaan, eikä vähiten lukumäärien vuoksi.
Mutta soisi kilttien tyttöjen muistavan myös, että kuntatyönantajat lopettivat myös neuvottelut Lääkäriliiton kanssa. Väittäisin, että syynä oli juuri tuo lukumääräkysymys. Ei voida tehdä haluttua (lue = rahakasta) ratkaisua ennen kuin tyttöjen sopimus on allekirjoitettu. Näkevät muuten, että taas tuli tyrittyä.
· eaglesflysingly kirjoittaa:
14. syyskuuta 2007 kello 19.42
Arjalle
Eduskunnassa aika moni valiokuntaa päättää palkoista, mutta mutkan kautta, ehkä.
Esimerkiksi nykyinen hallitus on tekemällä tehnyt itsensä, tai ainakin joutunut itse osapuoleksi. Mikä valiokunta päättää kuntien valtionosuuksista? Ainakin he päättävät palkoista. Mikä valiokunta päättää budjetista? He päättävät palkoista. Jne. Mutta ehkä todella eduskunnan päättäjät eivät tee päätöksiään reaalimaailmassa? (No offence!)
Tobbicille
Väittäisin, että kaikki tarvitsevat jossain vaiheessa ainakin ns. sosiaali- ja terveyspalveluja., sinäkin. Pienessä maassa, varsinkaan sellaisessa jolla on meidän ympäristö, näiden järjestäminen markkinatalouden periaatteiden mukaan olisi pitänyt huolen siitä, ettei meitä olisi. Nyt tilanne on osin toisin muuttumassa. Parempaan tai huonompaan, tehokkaampaan tai tehottomampaan - tiedä häntä. Mutta järjestelmiä ei voi hetkessä muuttaa ilman, että yhteiskuntarauha järkkyy. Ja hetki tarkoittaa vähintään sukupolvea.
· eaglesflysingly kirjoittaa:
13. syyskuuta 2007 kello 14.43
Arja
Ilman ilkeyden häivääkään - tämäkö on sitä samaa mitä tarkoitit, kun aikoinaan annoit täyden poliittisen tukesi?
Lähtökohdista olen kyllä kanssasi samaa mieltä. Erityisesti, että “näitä tekijöitä - kertomuksellisuutta, hyödyllisyyttä ja käsityöläisyyttä - löytyy liian vähän nykyisenmuotoisesta kapitalismista. Sijoittajien pääomalle asetettujen voittotavoitteiden nopeatempoisessa puristuksessa myös julkinen työ pusertuu samaan irtautumiseen reaalimaailmasta.”
Mutta se ei kamalasti varmaankaan auta potentiaalisia lakkolaisia? Eikä seuraavakaan: Meillä käytetään suunnattomasti aikaa erilaisten mittarien värkkäämiseen. (Myönnän, että itse olen edelleen niiden vakaa kannattaja, varsinkin yksityisellä sektorilla. Siellä kun voi helpommin äänestää jaloillaan…) Entisenä “mittarinvärkkääjäkonsulttina” alkaa olla varsin selvää, että näiden tehokampanjoiden soveltuvuus julkisille palvelualoille on usein kyseenalaista. Varsinkin, jos niitä aletaan pitää Jumalan sanasta seuraavina.
· eaglesflysingly kirjoittaa:
14. syyskuuta 2007 kello 9.29
Hyvä Hoitaja
“Tehdään lakko jossa kukaan ei ole töissä, niin muutos tulee ja äkkiä.” Tämä on varma tie häviöön. Muualla, muistaakseni täällä sivustolla, Jukka Tarkka totesi mielestäni aivan oikein lääkäreiden viime lakon toimivuuden. Tulos ainakin on ollut hyvä päätellen lääkäreiden palkkojen kehittymisestä lakon jälkeen.
Olet varmasti oikeassa siinä mitä tapahtuisi jos kaikki hoitajat menisivät kerrallaan lakkoon, eli jos suojatyötäkään ei olisi. Silloin ensimmäisten potilaskuolemien myötä loppuu ensin kansalaisten tuki ja sitten alkaakin työhön paluu. Valtaosa alalla vielä olevista on varmasti työssään ennen kaikkea kutsumuksen, velvollisuudentunnon, oman sisäisen palonsa tai muun sellaisen, ei palkkaan liittyvän motiivin perusteella.
Varmasti joku tai jotkut järjestöissänne tietää miten elefantti syödään - pala palalta. Teidän ongelmanne on kuitenkin se, että pienikin muutos henkilökohtaisessa tulossa aiheuttaa “suuren” muutoksen alanne palkkakustannuksissa. Ja toinen, jota järjestönne varmasti miettii: pysyvätkö rivit kasassa myös silloin, kun lakko venyy kun alallanne valtaosa on edellä kuvatunlaisia “kilttejä tyttöjä”.
Päättäjistä kun valitettavan moni on “pahoja poikia”, joille kuten Arja sanoi kiire ja hoitajapula eivät ole realiteetteja kun niitä ei tarvitse itse kohdata. Eurot, sentit ja virheellisestikin laaditut tehokkuusmittarit ovat.
· eaglesflysingly kirjoittaa:
13. syyskuuta 2007 kello 14.31
On ja ei. Vaaleissahan tuo nähtiin.
Sitä paitsi, nyt jos koskaan näillä ryhmillä on mahdollisuus KORJATA palkkaansa suhteessa muihin. Palkankorotusten pitäisi ylittää Teknologiateollisuuden ja Kemianteollisuuden korotukset korjatakseen yhtään mitään.
Kuten muusta yhteydestä tiedät, joukot on saatava kasaan ja motivoitua jo kauan ennen varsinaista aktiivitoiminnan tarvetta. Sitä ennen käydään psykologista sotaa, puolin jos toisinkin.
· eaglesflysingly kirjoittaa:
16. syyskuuta 2007 kello 17.20
Kun teorioihin olen jo aikaisemmin sotkeutunut, yritän nyt pitää kieleni keskellä suuta. Varmasti “automaattikytkös muiden ammattiryhmien palkkatasoon on perusteeton ja älytön”.
Mutta sellaisiahan me ihmiset olemme. Toimimme tässä ja nyt ja vertaamme muuhun ympärillämme näkyvään. Vaikka itse edustan kantaa, että arvostus lähtee itsestä ymmärrän kyllä, että arvostuksen suuruutta tulkitaan palkkasumman perusteella. Ja jos suhteellista arvostusta ajatellaan verrattavan …
Kun aikoinaan kuusi- seitsemänkymmentälukujen taitteissa olin olevinani jonkinlainen ay-aktiivi olin ymmärtävinäni, että teoriassa pitkän aikavälin suunnittelu oli ihan yes, mutta ainoastaan lyhyellä on merkitystä “joukoille”. Ymmärrän ja hyväksynkin sen, kyse on monessa tapauksessa toimeentulosta. AY - johdon kannalta tilanne on nykyaikainen: Tulos tai ulos. Tuskinpa Paperiliitto ja Metalli omia TESsejä rakennellessaan kauhean pitkälti ajattelivat: “Näin kun jatketaan kymmenen vuotta tai enemmän, meidän palkkataso voi alkaa olla koulutukseen ja vastuuseen nähden kohtuullinen.”
· eaglesflysingly kirjoittaa:
16. syyskuuta 2007 kello 20.14
Tavalla tai toisella meidän on saatava aikaan kilpailua kaikilla sektoreilla, myös sairaanhoito, vanhusten hoito, lastenhoito, kehityshäiriöisten hoito…. Nimittäin ilman kilpailua käy niin kuin tällä hetkellä. Vaihtoehtoja ei ole, tai niitä on vain niillä, joilla on varaa maksaa.
Puppusanoja, joskin erilaisia, meillä oli jo riittämiin edellisten hallitusten aikana. Meidän tavallisten kansalaisten kannalta olisi ihan hyvä, kun kumpikin puoli keskittyisi tehtäväänsä: kansalaisten äänitorvena toimimiseen.
Aivan: “Osastolla ja terveysasemalla kaikki on toisin.” Voitaisiko ajatella, että poliitikot lopettaisivat puppusanageneraattorin tuottamien lauseitten esittelemisen. Esim: “Terveydenhuollon kokonaisuudessa on monta kipeää kysymystä vailla ratkaisua kuten 1) perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon kustannusvastuut valtion ja kuntien kesken mutta myös 2) onko Suomella varaa ylläpitää kolminkertaista verovaroin kustannettua järjestelmää, siis julkista, yksityistä (sv-korvaukset) ja vielä työterveyshuoltoa. Kansainväliset kokemukset osoittavat, ettei ole mitään ehdotonta ykkösmallia mutta julkiseen perustuvalla on ehdottomia etuja (senkään ei tarvitse olla tyylipuhdas).
Sitten on kyse terveydenhuollon johtamisesta ja tavoista vastata julkishallinnon tehokkuusvaatimuksiin. Kyse on työyhteisöjen ilmapiiristä ja hyvän ilmapiirin ja johtamisen kautta tulevasta resurssien optimoimisesta.”
Sitä paitsi. Olihan teidänkin porukalla muutama vuosi aikaa?
Tämä netti kun antaa mahdollisuuden kriittiseen ajatteluun ja kommentointiin.
Rakkaudella,
…ducks in flocks.
· eaglesflysingly kirjoittaa:
17. syyskuuta 2007 kello 8.11
Pisteen pyöristämiselläkin on aikansa ja paikkansa, eikö? Ja väittäisin kyllä, että syntyneessä on tarkoituksellista sumutusta aivan riittämiin. Ulkopolitiikkaa halusi joku/jotkut täällä Suomessa käyttää lyömäaseena.
Olet varmasti oikeassa, että lakko ei yleisesti ottaen kannata. Ainakin olen siitä samaa mieltä kanssasi perinteisen lakon osalta. Mutta todennäköisesti esille ottamasi Lääkärilakon kaltainen hyvin paloiteltu, kohdistettu ja hallittu pitkäkään lakko ei rasita ainakaan palkanansaitsijaa, edes ryhmänä. Ja varmasti niitä on muitakin vastaavia rakenteita.
Oikeistopuolueet (sis. keskusta) ovat halunneet markkinoiden toimivan. Olen samaa mieltä, se on hyvinvointimme kannalta äärimmäisen tärkeää. Ja esimerkiksi näin markkinat toimivat. Mutta kannattaako ehdoin tahdoin hakata päätään seinään? Annetaan ymmärtää, että nyt täytetään palkkakuopat ihan oikealla rahalla. Perintöverouudistuksella lähdetään “suosimaan” suurten perheyritysten sukupolvenvaihdoksia. Jo tätä ennen on syntynyt mielestäni aiheellisia henkisiä patoutumia kaiken maailman taikatieteisiin perustuvien johdon kultaisten kädenpuristusten, osakeoptioiden, jne. seurauksena. Julkisuudessa toitotetaan työvoimapulaa…
Ja mitä sitten tapahtuu? Aletaan edistää liittokohtaista ratkaisua. Erityisesti työnantajan ja etuoikeutettujen työalojen toimesta. Kuviteltu, ja sitähän se on, 500 euroa kutistuu 30 euroon. Ja tässä sitä nyt ollaan. Nyt aletaan, sinä ehkä yhtenä ensimmäisistä, maalata kuvaa lakon kaikenpuolisesta kannattamattomuudesta.
Mutta jos nyt on työvoimapula (ja terveydenhoidon alalla varmasti ainakin kasvukeskuksissa on), taloudessa pyöritään täysillä, alan palkkojen jälkeenjääneisyydestä vallitsee varsin suuri yhteisymmärrys, rahaa tuntuu yhteiskunnassa olevan mielin määrin jne. jne. Jos ei nyt niin
milloin sitten sitten kilttien tyttöjen sopii odottaa palkkarakenteensa korjautuvan?
(Kun yritän rakentaa ympärilleni kulturellin imagoa
niin sallittaneen lainaus: Ei oikeutta maassa saa, ken itse sit´ ei hanki. Eihän?)· eaglesflysingly kirjoittaa:
17. syyskuuta 2007 kello 21.50
Eivätköhän erityisesti nuo Iiron kaksi viimeistä kappaletta summaa tilanteen aika oikein. Siksikin meidän on saatava sosiaali- ja terveysalalle vaihtoehtoja nykyiselle monopolistiselle tilanteelle. Meidän on ulkoistettava ja yksityistettävä sitä sektoria jo yksinomaan vaihtoehtojen eli toimivien työmarkkinoiden luomiseksi aloille. Meidän on kasvatettava palkkatasoa, jotta alalle valmistuvat myös sitoutuvan niihin töihin, eivätkä siirry muille aloille tai ulkomaille. Samalla saamme myös riittävästi työntekijöitä alalle. Mutta maksaa se.
Nythän tilanne on se, että työnantajat (kunnat, valtio tai oikeammin kai ao. kirstunhaltijat) käytännössä “säästävät ” lyhyellä aikavälillä jos toteutetaan perinteinen lakko. Maksumiehiksi joutuvat kuitenkin kaikissa tapauksissa tavalliset veronmaksajat.
Valtion täytyy samalla entistä selkeämmin ja perusteellisemmin keskittyä omaan rooteliinsa: luoda pelisäännöt - tilata palvelut - valvoa laatua. Kyllä, varsikin kasvukeskuksissa mutta myös muilla suuren väestöpohjan alueilla tarjontaa jo nyt löytyy. Ja ellei löydy sitä on luotava.
· eaglesflysingly kirjoittaa:
19. syyskuuta 2007 kello 8.22
Viimeisestä kappaleesta olen kanssasi samaa mieltä, vaikka sen ensimmäisen lauseen osalta joskus tulevaisuudessa maailma on taas saattanut muuttua.:-) Muusta olenkin sitten eri mieltä.
Ei poliklinikka - palvelun yksityistäminen poikkea muusta terveydenhoidon yksityistämisestä. Saattaa luonnollisesti olla, että se vaatii kannattavaksi toimiakseen jotain muutakin. (Mutta en tarkoita tarkoita helppoja ja näppäriä tapauksia.) Varmasti vain “nopeat ja näppärät” kiinnostavat mutta tarjotkaa päivystyspolitiikkaa. Menee taatusti kaupaksi, kriteereistä ja hinnoista se on kiinni. Älä riemastu, en tarkoita että ISOSTa hinnasta vaan tasapainosta hinnan ja laadun välillä. Tiedät varmasti, että yksityiset jo nyt hoitavat sopimussuhteisesti kunnan “päihdeongelmaisia ja vanhuksia”.
Tosin tässä tullaan alue, jossa myyjältä edellytetään ostamisen ja palvelusopimusten tekemisen asiantuntemusta. Väitän, että sitä ei kunnan- eikä valtionhallinnossa osata. Terveydenhoidon osalta sitä on harjoiteltu viime vuosina yllätys, yllätys mm. Ruotsissa. Mutta ei sinne kannata apinoimaan lähteä, oppimaan korkeintaan.
Autojen katsastuksessa asiakkaina ja maksajana on yksittäinen asiakas. Todennettaviin tai todentamattomiin kartelleihin ei pienessä maassa ole pitkä matka. Eikä markkinoiden toimivuus tapahdu hetkessä. Poliklinikkapalvelun kunta ostaa yksittäiseltä palveluntuottajalta. Maksut yksittäisille asiakkaille voivat olla samat kuin mitä kunta nyt veloittaa. Avainsanoina on prosessit, laatutasot, standardit…. ja VALVONTAPROSESSIT ja - JÄNTEET. Eikä kukaan vakavasti otettava varmaankaan ole halukas yhden vuoden sopimuksiin.
Tärkeää olisi kuitenkin se, että kunnalla olisi samanlaisia palveluntarjoajia useita. Eli, että kunnalla olisi vaihtoehtoja. Tämä ja vai tämä on keskeinen ongelma. Käytännössä se tarkoittaa, että toimiakseen täytyy olla valmis alkuun jopa tietoisesti suosia “pieniä” tarjoajia. Muuten julkinen monopoli vaihtuu nopeasti yksityiseksi monopoliksi.
Taisi mennä turhankin oppimestarimaiseksi ja varmaan hyvin yleiselle tasolle. Mutta se on vaihtoehto.
· eaglesflysingly kirjoittaa:
18. syyskuuta 2007 kello 11.57
Blogissani totesin olevani sitä mieltä, että julkisen vallan rooli on:
http://hakki47.blogit.kauppale…lan-rooli/
1. Poliitikot laativat pelisäännöt ja virkamiehet valvovat, että niitä noudatetaan.
2. Nyky-yhteiskunnassa julkisen vallan tehtävä ei ole tuottaa.
3. Kun se tuottaa, kuka säätää ja kenelle, kuka valvoo ja ketä?
Aikamoinen yksinkertaistus mutta ole tätä mieltä edelleenkin. Ymmärrän ja hyväksynkin toki, että virkamiehiä tarvitaan esimerkiksi asioiden valmisteluun ja joissakin tapauksessa jopa palvelusuoritteeseen esimerkiksi puolustus, oikeus, poliisi ja varmaan on muitakin. Ja silti olen edelleen sitä mieltä että, nyky-yhteiskunnassa julkisen vallan tehtävä ei ole tuottaa. Tästä pääsäännöstä on pienessä maassa tehtävä myönnytyksiä koska järjellistä kilpailua ei saada toimivaksi. Myönnytykset ovat varmasti ala- ja aluekohtaisiakin.
Aika muuttuu. Minulla ei ole syytä epäillä että 1952 nämä kolme kuuluivat virkamiesten kolmen kärkeen. Kuuluvatko vielä? Olisiko mahdollista, että osa virkamieskunnasta ja poliitikoista ei vain ole muutosta havainneet? Milloin Adam Smith kirjansa kirjoittikaan?
Mielestäni virkamiehet, joiden toiminnasta tässä lähinnä kuitenkin on kysymys eivät, taas kerran, pääsäätöisesti tee töitään. Ei veronmaksaja maksa heille palkkaa siitä, että he - monopolina - tuottavat esimerkiksi terveyspalvelua, vanhusten- tai lastenhoitoa. Veronmaksaja maksaa hänelle siitä, että hän saa ao. palvelut hyväksymällänsä, ehkä jopa yhdessä hyväksytyllä ja määritellyllä laadulla.
Olet, Arja varmaan huomannut, että maassa toimii aivan tavallisille kansalaisille palveluja tuottavia yksityisiä vanhustenkoteja, dementiahoitokoteja, sijaisperheitä, lastentarhoja….? Palveluja tuottavat, usein pienemmin stressein ja tyytyväisemmin aivan samojen oppilaitosten kasvatit kuin julkisen palvelun laitoksissa. Ja vähintään samalla innolla ja osaamisella. Ja yhteiskunta maksaa. Kansalainen haluaa vaihtoehtoja. Vaihtoehdot parantavat laatua.
“Adam Smith lähti klassisessa liberalismissaan siitä, ettei valtion pidä sekaantua markkinoiden toimintaan. Uusliberalistit sitä vastoin tunkevat markkinoita joka paikkaan.” Olen kanssasi samaa mieltä. Nyt ilmeisesti taas historian käyrä on heilahtanut toiseen suuntaa. Mutta voisiko olla niin, että kansalaiset kokevat valtion ja puolueiden kaventaneen turhaan heille tarjottavien vaihtoehtojen määrää? Vaikka se on mahdollista? Koska aito kilpailu parantaa laatua. Eivätkä virkamiehetkään osaa kilpailuttaa.
“Kilpailuttaminen, yksityistäminen ja ulkoistaminen tunkevat julkishallinnon johtamiseen kuin tauti. Tämä tauti heikentää, halvaannuttaa ja jopa tappaa -etenkin jos ei ymmärretä toiminnan luonnetta.” Aivan, jos ei ymmärretä toiminnan luonnetta. On valitettavaa, jos puolueet ja virkamiehet ovat lähteneet “ulkoistamaan ja yksityistämään” toimintaansa väärästä päästä.
“Surreyn yliopiston professori Mark Olssen kiteyttää hyvin:”Uusliberalismi ei luota ihmiseen. Oletuksena on, että ihmiset petkuttavat, jos heitä ei valvota…katsotaan miten on pärjätty verrattuna toisiin.” Minä katson asiaa toisin: Puolueet ja virkamiehet eivät luota ihmiseen. Oletuksena on, että ihmiset petkuttavat, jos heitä ei valvota.”
Yllämainittu ei tarkoita, että kaikenkarvaiset julkisen hallinnon tulos-, tehokkuus-, säästö-, tervehdyttämiskampanjat olisivat mielestäni millään lailla järkeviä. Useimminkin todennäköisesti päin vastoin.
Kun ei ymmärretä toiminnan luonnetta.
· eaglesflysingly kirjoittaa:
20. syyskuuta 2007 kello 10.36
Jos edellinen on oikeasti mielipiteesi, ei ihme, että meillä ei rakenteissa koskaan mitkään muutu. Olkoon niin.
· eaglesflysingly kirjoittaa:
19. syyskuuta 2007 kello 19.57
Oikeassa olet, varsinkin verratessasi poliittisen johtajan kohtaloa ay-johtajaan. Asiat ovat olennaisen paljon lähempänä arkipäivää, eikä muisti euroista ja senteistä ole lyhyt vaan tosipitkä. Jos käy niin, että hoitajatkin liittyvät sopimukseen, niin kuin näyttää niin olemme mielenkiintoisessa tilanteessa.
1 Mikä vaikutus tämän neuvottelukierroksen kokemuksilla on kunta-alan neuvottelujärjestelmään?
2 Millä tavalla jatkossa korjataan yksittäisen alan palkkojen tunnustettu jälkeenjääneisyys kun vastapuolena on työnantajamonopoli?
3 Millä tavalla tehty sopimus edistää työssä jaksamista ja lisähenkilökunnan saamista ?
Nämä nyt tulivat ensimmäisenä mieleen.
· eaglesflysingly kirjoittaa:
24. syyskuuta 2007 kello 12.38
Usko ja ideologia vai tieto ja reaalimaailma?
http://hakki47.blogit.kauppale…-iso-itku/
· eaglesflysingly kirjoittaa:
21. syyskuuta 2007 kello 17.10
Hyvä, Jukka Jonninen
Tuo ajatuksesi julkisen sektorin palkkojen tarkastamiseksi ennen yksityisen sektorien neuvotteluja vaikuttaa varsin mielenkiintoiselta ajatukselta. Hienosäätöönkin jäisi ihan hyviä mahdollisuuksia julkisen sektorin sisällä. Tosin ajatus, että yksin valtio = korkeimmat virkamiehet ja poliitikot toimisivat erotuomareina ei tunnu lainkaan hyvältä. Miten olisi lisäksi nykyiset keskusjärjestöt kummaltakin puolelta? Olisihan siinä kyllä aika kööri…
· eaglesflysingly kirjoittaa:
21. syyskuuta 2007 kello 11.05
Palkanansaitsija elää reaalimaailmassa, tässä ja nyt, ei utopiassa.
“Tietenkin pitää paikkansa, että hoitajien koulutustasoon ja vastuuseen nähden palkka on surkea, kuoppa on siis fakta. Jos se halutaan täyttää, kuten oikein olisi, on keskityttävä kuopan täyttämiseen eikä siihen, mitä sen ympärillä on.”
Uskotko todella, että osaamisen, vastuun, rasittavuuden…. osalta lähitulevaisuudessa, sanotaan nyt vaikka seuraavan 50 vuoden aikana, luodaan kaikkien töitten ja tehtävien osalta sellainen objektiivinen mittaamismenetelmä, jonka kaikki osapuolet hyväksyvät?
Usko vaan.
Ja silti säilyy aina kateus.
· eaglesflysingly kirjoittaa:
23. syyskuuta 2007 kello 14.08
Sillähän ei jälkeenjääneisyyttä korjata, että jaetaan avokätisesti rahaa. Vaan sillä millä tavalla sitä eri ryhmille jaetaan. Ketkä tekivätkään ensimmäiset sopimukset, joista muodostui “tavoitetaso” muille liitoille?
Pulmana saattaa kuitenkin olla se, että “oikeudenmukaisen” palkkatason saavuttamista ei kansantalous kestä. Siitä taas seuraisi, että eräiden alojen lakkojen ja lakonuhkien avulla taisteltu ylisuuri palkkaus pitäisi saada alemmalle tasolle. Enkä usko se ilman kitinöitä menevän ao. SAK-laisissa liitoissa läpi.
Saavutettu etu ja silleen.
· eaglesflysingly kirjoittaa:
25. syyskuuta 2007 kello 7.29
Jan Rossille:
Myönnettäköön, että ennakkoluuloni jylläävät, mutta jos Vanhanen olisi saanut päättää ei olisi luvattu, eikä myöskään annettu mitään. Ja tuskin olisi edes vaaleja tarvinnut pitää, kyllä mielestäni kyseessä on sen kokoluokan konservatiivinen poliittinen opportunisti.
Mitä taas tulee kokiksien puheisiin rahamäärän historiallisuudesta, sallittakoon heille edes se ilo. Kaikki muu tässä asiassa näyttääkin sitten menevän persiilleen.
· eaglesflysingly kirjoittaa:
24. syyskuuta 2007 kello 18.02
Todennäköisyys sille, että Metallin ja Kemian ratkaisuista ei inflaatio lähtisi laukkaamaan on äärimäisen pieni. Mutta kyllä se mahdollista on. Elämme ilmeisesti ajassa, jossa globaalin talouden ja sen seurauksena yksittäisten kansojen taloudetkaan eivät välttämättä noudata vanhoja teorioita.
http://hakki47.blogit.kauppale…inflaatio/
Toisaalta uutta taloutta ei ole ollut, ei ole nyt eikä ole tulevaisuudessa. Voi kuitenkin olla, että elämme eräänlaista siirtymäkautta vanhasta uuteen. Silloin voisi kuvitella, että osaavalla, ketterällä homogeenisella kansantaloudella olisi hyviä mahdollisuuksia.
http://hakki47.blogit.kauppale…-iso-itku/
Kukapa sen vielä tietää?
eaglesflysingly kirjoittaa:
25. syyskuuta 2007 kello 10.52
“Palkkatason asteittain hivuttaminen ylöspäin tuo sentään tulosta edes ajan mittaan.” Sikäli jos hoitajat tekevät sopimuksen he eivät, käsitykseni mukaan, hivuta mitään ylöspäin, vaan säilyttävät nykytilanteen. Milloin ja miten he sitten mielestäsi saisivat alkaa hivuttaa palkkaansa ylöspäin?
“Lakko tuo pelkkää kärsimystä ja tuhoa sekä heti että pitkällä aikavälillä.” Mitä muita voimakeinoja työntekijöillä ja heidän järjestöillä mielestäsi nykylainsäädännön mukaan on tosiasiallisesti käytettävissään? Massairtisanoutuminen, kuten 1920-luvulla Upseeriliitto? Ei onnistu nykyaikana eikä tämän ryhmän osalta, toimisi kyllä. Mutta vertaa aiemmin käsittelemämme Lääkärilakkoa tehokkaana välineenä.
Kun itse en työnantajan, varsinkaan kunta-ja valtiontyönantajan, valistuneisuuteen ja hyvään tahtoon usko, pitäisikö lakeja mielestäsi muuttaa? Miten? Sitenkö, että julkisen sektorin lakko-oikeus poistetaan.? Pakkosovittelu?
Ja ettei allekirjoitetusta tulisi yksinomaan “työtaisteluhullun” kuva, muutama ilmoitus elävästä elämästä: En ole koskaan ottanut osaa lakkoon, sen paremmin lakkolaisena kuin se organisaattorina. Kannatan erityisesti lakonuhan käyttöä työehtojen parantamisen välineenä, vaikka itse ole ao. tilanteessa aina äänestänyt jaloillani. Mutta en olisi suosittelemassa lakko-oikeuden poistamistakaan.
· eaglesflysingly kirjoittaa:
26. syyskuuta 2007 kello 19.32
Julkisia palveluja tarvitaan. Aina tarvitaan niitä, jotka valmistelevat ja valvovat. http://hakki47.blogit.kauppale…iso-itku/, eikä varsinkaan näin pienessä maassa riittävää kilpailua löydy joka alalle ja joka alueelle.
Nykyjärjestelmässä hoitajat jos ketkä ovat yhden työnantajan loukussa. Tietenkin edellytyksellä, että he haluavat tehdä sitä, mitä varten heidät on koulutettu. Erityisesti tämä pitänee paikkansa muualla Suomessa kuin suurissa kasvukeskuksissa. En lukuja tiedä, mutta yksityisen sektorin hoitajien määrä lienee varsin pieni? Kuten taisit itse mainita, hoitajat eivät voi hypellä yksityisen ja julkisen sektorin välillä, mahdollisuus mikä lääkäreillä on. Mahdollisuutta, joka lääkäreillä siis on, kutsutaan vaihtoehdoksi.
Se, että Suomessa terveydenhoitopalveluiden korkea taso edellyttää yhteiskunnan osallistumista on mielestäni aivan eri asia kuin se, että yhteiskunnan pitäisi toimia näiden palveluiden tuottajana. Aina silloin kun se suinkin on mahdollista. http://hakki47.blogit.kauppale…tukijalka/
Poliitikoista ei toivottavasti koskaan päästä. Itse asiassa meidän pitäisi saada niitä lisää. Muutenhan koko demokratia rapaantuu. Se mikä meidän pitäisi saada aikaan, on palata perustuslain lähtökohtaan. Puolueet ovat kansanedustajien ja kansalaisten yhteistyöryhmiä, välineitä, ei poliittisen toimeliaisuuden lähtökohta, moottori ja - valitan - itsetarkoitus. http://hakki47.blogit.kauppale…itiikasta/
“hyvä johtajuus ei mene tutkinnon mukaan vaan on henkilökohtaisen osaamisen asia” - aivan.
eaglesflysingly kirjoittaa:
26. syyskuuta 2007 kello 12.45
“Hoitajat eivät myöskään lakkoillessaan voi tehdä yhtä kätevästi töitä yksityisellä kuin lääkärit. Tämä oli eräs niistä syistä miksi taannoinen lääkärilakko oli “menestyksellinen” täsmälakko.”
Totta kyllä. Hoitajat ovat yhden työnantajan loukussa, ihan kuten kaikki itäisessä naapurimaassamme vielä 15 vuotta sitten. Ovat luonnollisesti “aina” olleet. Ja kun päättäjät käytännössä ovat isommat ja pienemmät poliitikot on turha edes odotella valistunutta, uusia toimintamalleja ja vaihtoehtoja luotaavaa palkkausjärjestelmä tai -taso keskustelua. Ja niitä hallinnon sisäänrakennettuja ideologisia mahdottomuuksia ei noin vain poisteta.
“aina myllätään organisaatioita, kunnat tekevät säästöohjelmia, uudet johtamisopit korvaavat vasta käyttöön otetut - eikä ketään tunnu kiinnostavan hiljainen tieto siitä, miten asiat voitaisiin tehdä toisin ja miten töissä jaksaisi paremmin.”
Sepä. Mutta täytyyhän byrokratiaa saada kasvattaa, sillä sinne saattaa juuri kivasti mahtua poliitikon tuleva työpaikka.
· eaglesflysingly kirjoittaa:
27. syyskuuta 2007 kello 10.45
Juupa. Eivät ole ihmiset tasa-arvoisia kun tilannetekijätkin vaihtelevat.
Yleisesti äänestämistä, jopa salaista ja suljettua, on pidetty osoituksena minkä tahansa yhteisön toimivuudesta? Vai olenko ymmärtänyt väärin? Suloisuudesta en tiedä mutta äänestyksiä kai järjestetään osana vallankäyttöä? Muulloin toimintaa kutsuttaneen mielipidekyselyyn vastaamiseksi.
“Siinä ne, joilla on varaa lakon kaltaiseen uljaaseen hullutukseen, kyykyttävät maan perusteellisesti ne, joilla kerta kaikkiaan ei ole varaa eikä siksi myöskään halua komeisiin eleisiin pelkän periaatteen vuoksi.”
Siinä ne, joilla saatavan palkan suuruudella ei ole toimeentulon kannalta väliä, kyykyttävät perusteellisesti niitä, joille työn tekemisellä ja siitä saatavalla palkalla on merkittävä paino perheen toimeentulon ja sen hyvinvoinnin kannalta.
Asioita kun voi katsoa ehkä useammaltakin kannalta. Eikö?
· eaglesflysingly kirjoittaa:
1. lokakuuta 2007 kello 10.37
Jukalle
Oikeassa luonnollisesti olet, pienpalkkaiset ja suurpalkkaiset ovat tähän mennessä hyväksyneet. So what? Minä en tiedä mikä on Tehyläisten suhteellinen palkkataso, mutta ilmeisesti he kokevat, että kuoppa heidän osaltaan on liian suuri. Olipa suhteellisuusvertailu sitten työvaativuuteen, vastuuseen, raskauteen…. tai esimerkiksi siivoojien, amk-insinöörien, lääkärien, betonivalajien tai asfalttityöntekijöihin …. palkkoihin tai esimerkiksi siihen mitä maksetaan Englannissa, Ruotsissa, Venäjällä,…. tai jossain/joissain muissa suhteissa. Minusta ei tältä osin ole väittelijäksi.
Mielestäni tässä palkkakeskustelussa jotenkin unohtuu tavallisen kaduntallaajan kannalta keskeisin kysymys: Mikä on se työehtojen taso, jolla turvataan hyvä hoito.
· eaglesflysingly kirjoittaa:
29. syyskuuta 2007 kello 20.52
Mielestäni Jukka on aivan oikeassa arveluissaan: “Kentän tuki on täysillä takana nyt kun kaikki on uljasta eikä lakko vaikuta kenenkään elämään vielä mitään. Totuuden hetki tulee sitten kun lakon realiteetit kaatuvan lakkolaisten niskaan - ja heidän uhriensa, potilaiden, niskaan.” Paitsi siltä osin, että kyseessä olisivat heidän uhrinsa. On aivan turha syyllistää hoitajia mahdollisista potilaskuolemista jos lakkotilanteeseen joutuvat. Mutta realiteetti on, että he joutuvat niistä julkisuudessa median langettamaan “vastuuseen”.
Nyt on totuuden paikka. Miten yhtenäisinä rivit pysyvät nyt, ennen mahdollisten lakon todellista alkamista? Tämä on se avainkysymys. Aiemmat kokemukset eivät hyvää lupaa. Toivottavasti, tehyläisten kannalta, ajat olisivat nyt toiset.
· eaglesflysingly kirjoittaa:
29. syyskuuta 2007 kello 14.49
Ei tässä vielä lakossa asti olla, toivottavasti siihen ei edes jouduta. Eihän vielä ole jätetty edes lakkovaroitusta. Nyt jatketaan neuvotteluja. Sitten Tehy päättänee lakkovaroituksen jättämisestä 9..10. Sitten taas neuvotellaan. Sitten on mahdollisuus vielä siirtää lakon aloittamista. Ja koko ajan neuvotellaan.
Kun juuri lukaisin Hesarin nettiuutisen asiasta oli liitolla ainakin selkeät ja mielestäni ymmärrettävät perustelut päätökseen.
Olen samaa mieltä Arjan analyysistä. En minäkään näe päätöksenteon taustalla edes mahdollisuutta siirtää kuoppaa muuanne. (Kaiken suhteellisuudesta huolimatta) Yksittäinen liitto voi saada jäsenistönsä liikkeelle korkeintaan täyttämään omaa kuoppaa. Ja seuraavat viikot näyttävät miten tosissaan osapuolet omissa asemissaan ovat.
· eaglesflysingly kirjoittaa:
4. lokakuuta 2007 kello 11.35
Ainahan voi lyhyellä aikavälillä tehostaa mutta uskoisin, että se jo tässä vaiheessa saisi kaikkien niskavillat alalla nousemaan. Sitä paitsi tehostaminen ei vaikuta alan imuun työnantajana.
HUS ilmeisesti yrittää sitä merkittävintä tehostamiskeinoa: osaavat ihmiset keskittymään niiden asioiden tekemiseen, jotka he osaavat parhaiten/johon heidät on koulutettu. Byrokratian perkaus ja esikuntavakanssien siirtäminen linjaan.
Tilaaja - tuottaja malli käyttöön. Ja siten, että julkishallinnon ote säilyy: säätää - maksaa - valvoo.
· eaglesflysingly kirjoittaa:
3. lokakuuta 2007 kello 16.14
Ainoa pitkällä aikavälillä toimiva tapa on työantajamonopolin purkaminen. Työntekijät tarvitsevat vaihtoehtoisia työnantajia. Nyt niitä ei, varsinkaan kasvukeskusten ulkopuolella juurikaan ole. Siitä seuraa sekä kilpailukykyisen palkkatason syntyminen ja tuottavuuskehitys.
Ja, ettei taas aleta pohtia vastakohtaa julkinen vs. yksityinen muistutan, että samalla julkisen vallan, joka tulevaisuudessakin maksaa lystistä ainakin huomattavimman osan, tulee osata aidosti kilpailuttaa terveys- tai laajemminkin hoivapalvelut. Tämä taas tarkoittaa, että sekä osaamiseen että VALVONTAAN ja EPÄKOHTIEN KORJAAMISEEN täytyy panostaa. Muuten moinen menee lekkerpeliksi.
· eaglesflysingly kirjoittaa:
3. lokakuuta 2007 kello 11.22
Periaatteessa tekivät päin seiniä. Toisaalta sitä ehkä lieventää se, että kaikille lähetettiin ja 30 euroa tuskin riittää lahjukseksi. Mutta johonkin se raja on kai vedettävä. Olkoon näin.
Huomattavasti kiinnostavampi kansanedustajien käytännön päätöksentekoon ja parlamentarismimme sovellukseen liittyvä kysymys on: “Ovatkohan markkinointigurut kaapanneet poliittisen viestinnän kentän niin tyystin, että poliittisesta harkinnasta ei vastaa enää kukaan?” Minä vastaan tähän KYLLÄ enkä todellakaan aio rajata sitä yksittäisiin puolueisiin. Se on tämä meidän oligarkkisen politokratian seuraus: oligarkkinen mediakratia.
Väitän, että joko/tai tilanteessa arpaa heittämällä saa todennäköisesti paremman tuloksen kuin 200 kansanedustajan äänestyksellä.
· eaglesflysingly kirjoittaa:
6. lokakuuta 2007 kello 8.52
Iiro
Noinhan se luonnollisesti yleisellä tasolla on. Siksi onkin havaittava mistä, mielestäni, nykytilanne pelkistettynä johtuu:
Pieni palkka, joka “kilttien tyttöjen” yrityksistä huolimatta on pieneksi jäänyt.
Suhteellisen palkan jälkeen jääminen jo vuosikymmeniä.
Hierarkia, organisaationkulttuuri ja työilmapiiri, joka lienee verrattavissa esimerkiksi kirkkoon ja julkishallintoon yleisestikin.
Toimivat alalla, jolla jotkut saavat kun pyytävät tai uhkaavat mutta saavat.
Palkkataso (ja muu yllämainittu painolasti) on tasolla, jolla alalla ei enää ole riittävää imua.
Meidän veronmaksajain kannalta mielestäni tärkein peruste on tuo viimeinen. Eikö ole jollain tavalla surkuhupaisaa, että me koulutamme alalle taatusti riittävästi työntekijöitä. Suuri osa ei alalle, ainakaan Suomessa, edes tule. Kovasti ainakin puhutaan heidän “osaamisviennistään” ulkomaille. Samalla meillä valjastetaan TE-keskukset etsimään, mieluiten suomalaisia tai ainakin suomea osaavia paikkaamaan vuotoa. ulkomailta Yksityiset harkitsevat tuontia jo Filippiineiltä. Ja kannattaa aina muistaa, että suuret ikäluokat ovat toisaalta vasta tulossa palveluiden suurkäyttäjiksi, ja sairaaloiden nykyhenkilöstöstä aika suuri osa itsekin on eläköitymässä.
Tämä kokonaistilanne helpottuisi hiukan, jos palkka nousisi kuopasta edes hiukan ja uskoa aidosta korjausliikkeestä jatkossa työntekijöillä olisi. Tämä ei kuitenkaan ratkaise kansalaisen perusongelmaa. Se ratkeaa vain tai ainakin pääsääntöisesti tilaaja - tuottaja mallilla. Alalle on saatava asiakkaille ja työntekijöille kansallisia vaihtoehtoja joilla laatu ja tehokkuus saadaan “oikealle” kohdalle.
· eaglesflysingly kirjoittaa:
4. lokakuuta 2007 kello 12.41
Et näytä uskoasi poliitikkoihin ja poliitikkojen motiiveihin ja tekemisiin vielä menettäneen? Ammattiyhdistysten osalta on ilmeisesti juuri päinvastoin? En oikein tiedä pitäisikö itkeä vai ei. Mutta ehkäpä sinulla ei ole kokemusta jälkimmäisistä?
Itse asiasta, valtion ja kuntien kiinteitten kulujen kasvattamisesta, olen luonnollisesti samaa mieltä.
· eaglesflysingly kirjoittaa:
5. lokakuuta 2007 kello 8.44
Oikeassa luonnollisesti hallitusmuodon ja rationaalisen käyttäytymisen osalta olet.
Kuitenkin rationaalisuudella on aika vähän tekemistä neuvottelupöydässä. Mutta kantaa se johonkin asti. Sökön osaaja pärjää paljon paremmin ryhmänsä tavoitteiden edistäjänä. Kansanedustajien tulevaan poliittiseen käyttäytymiseen työmarkkinajärjestöjen aktiivisuudella varmasti vaikutetaan ja puolueiden tuleviin “napinpainallus päätöksiin” vielä enemmän. Valitettavasti en usko, että puolueet koskaan saavat ansionsa mukaan.
Poliittinen vastuu ei toteudu millään tasolla, paitsi hyvin poikkeuksellisissa tilanteissa, esimerkiksi valtakunnanoikeudessa.
Mutta budjettivalmisteluihin puolueiden ulkoparlamentaariseksi painostukseksi kokema, saattaa vaikuttaa jopa ns. jakovaraan, kaiken edellä mainitun lisäksi.
Ei tuo yksinomaan kyynisyyttä ole, tuo oli mielestäni lähinnä hämmästyttävää.
· eaglesflysingly kirjoittaa:
7. lokakuuta 2007 kello 8.47
Jukka, mikä oli päästötodistuksessa matematiikan numerosi?
Kokoomuksen “lupaukset” elävät jo itsenäistä elämää. Niitä ei juurikaan enää todellisuuspohjalle pystytä palauttamaan. Kuten jossain muualla totesin, kokiksien kannattaisi varmasti satsata ammattimaisen yhteiskunnallisen viestintävastaavan palkkaamiseen. Muuten he saavat kaikkien kaikki lupaukset vielä vastattavakseen.
Iiron maininta neuvotteludynamiikasta lienee se ainoa varma syy joka estää lisäpalkan myöntämisen, joskin luvatut palkat + uskottava korjaava ansiokehitys on mielestäni silti vielä mahdollinen.
· eaglesflysingly kirjoittaa:
10. lokakuuta 2007 kello 9.41
Jouni Pullin toivomukseen on helppo yhtyä ja väittäisinpä, että neuvotteluja aletaan käydä vakavissaan vasta nyt. Liian vakavalla asialla varmaan. Toivottavasti ei liian myöhään.
Minusta on kuitenkin ollut varsin mielenkiintoista havaita, kuinka nopeasti “suuren yleisön” tunteet ovat heilahtamassa tai jo heilahtaneet Tehyläisten tavoitteiden “vastaisiksi”. Ei se ihmetytä, mutta antaa aiheen muistuttaa kahdesta asiasta:
1. Neuvotteluissa on vähintään kaksi osapuolta.
2. Millä muulla tehokkaalla tavalla Tehy voisi yrittää jäsentensä kokeman(?) palkkakuopan edes osittaista täyttämistä nykytilanteessa? Vai pitäisikö vain tyytyä siihen mikä annetaan?
Nyt ollaan selkeästi tultu tilanteeseen jossa kysymys on siitä toisesta 150 miljoonasta eurosta per vuosi. Tämän rahan määrä ei kuitenkaan ole ongelma, mutta sen seuraukset ovat varmasti. Ja iso.
Vanhasen, Kataisen, Cronbergin ja Wallinin arvot ja kyvyt mitataan nyt.
· eaglesflysingly kirjoittaa:
6. lokakuuta 2007 kello 18.02
Voit olla oikeassa tai sitten et.
Mietipä toista 150 M€ pottia. Kohdennettuna Tehyn jäsenille. Ei se millään tavalla kansantaloutta kaataisi. Kyllä raha on olemassa ja sitä riittää. Kysymys on siitä mihin sen käyttö kohdennetaan. Nythän edellinen 150 M€ tuli lähinnä ryhmille, joille sitä “julkinen tahto” ei ollut halunnut erityisesti kohdentaa. Ajatus siitä, että tuo toinen 150 M€ taittaisi Suomen kansantalouden selän on absurdi. Sen seuraukset voivat sen toki tehdä, mutta ei se.
Planeettoja tunnen 8 mutta siitä yhdeksännestä keskustellaan kai vielä. Ei ne niin toiselta planeetalta ole. Arjalle, tai oikeammin Iirolle jo asiasta kommentoin.
· eaglesflysingly kirjoittaa:
7. lokakuuta 2007 kello 19.29
Hyvä Arja!
Jotenkin nauttisin visiosta jossa Paavo (Lipponen) olisi vaipanvaihdossa, 3 tuntia myöhässä. Jukasta minulla ei ole samoja fantasioita.
Paavokin
on kyllä hoitanut hommansa aika viksusti, nuori vaimo ja lapsina nuoria
“kilttejä tyttöjä”. Jukasta en tiedä; PTS:lle olis´ sosiaalinen tilaus,
eikö? Vielä se onnistuisi.Jalosen toiveet palkkausjärjestelmän kehittämisestä kannattaa haudata liian kalliina. Yksinkertaistettuna: tulospalkkaus ei sovi julkishallintoon. Minimipalkka enneminkin.
PS.
Etten väärää todistusta antaisi: Mielestäni Lipponen oli demarien oiva valinta puheenjohtajaksi ja pääministerinä huomattavasti nykyistä ryhdikkäämpi pitäessään huolta kansallisista eduista Eu:ssa ja muuallakin.
eaglesflysingly kirjoittaa: Kommenttisi on arvioitavana.
9. lokakuuta 2007 kello 10.21
“Nykyisin korporaatiovoimat tukahduttavat työmarkkinat. Markkinoista tulee markkinat vasta kun markkinavoimat voittavat korporaatiovoimat.” Oikeassa olet mutta tuskinpa se hetkessä tapahtuu. Ja jos tapahtuu, voi sitä itkua ja hammasten kiristelyä. Seurauksena samanlainen tilanne kuin maataloudella EU:hun liittymisen jälkeen.
“Perinteisestihän” , sodan jälkeen EU:hun liittymiseen asti meillä oli kolme kartellia: Maatalouskartelli, Puoluekartelli ja AY-kartelli. Maatalouskartelli on viimeisten 10 vuoden aikana pitkälti purkautunut, vaikka merkkejä uudesta alusta taas alkaa ollakin. Puoluekartelliin ei voida koskea, koska se ruokkii ja säätää itse itseään. AY-kartelli sai kovasti takkiinsa laman aikana, ja pitkälti rapautti taloudellisen vaikutusvaltansa. Aatteellinen sai ainakin kovan kolhun viime vaalien yhteydessä. Rakenteita pitäisi muuttaa. Mistä haluaisit aloittaa?
Voisin edelleen kuvitella, että Tehyn kannalta on kyse jäsenistön palkan korttamisesta, ei yhteiskunnan rakenteitten muuttamisesta. Siihen joukkoirtisanomiset ovat erinomainen väline, täysin siitä riippumatta toimivatko markkinat vai eivät. Saattaa olla, että se toimii vielä paremmin kun markkinat eivät toimi, koska varsinainen päätöksentekijä on pakosta valtio, eli Vanhanen, Katainen, Cronberg, Wallin.
Mutta olen epäillyt ja epäilen edelleen tehyläisten rintaman pitävyyttä. Ainakaan historia ei hyvää lupaa. Vaan ehkä ovat ottaneet opiksi. Siihen viittaisi lupaus siitä, että Tehy vastaisi koko jäsenistönsä palkanmaksusta myös lakon jälkeen. Onhan heillä ollut aikaa kartuttaa lakkokassaansa ja rahaahan on maailma täynänsä, mutta silti se sävähdytti.
· eaglesflysingly kirjoittaa: Kommenttisi on arvioitavana.
9. lokakuuta 2007 kello 10.01
“Yhä enemmän alan olla sitä mieltä, että palkkataistelun taustalla on sarja poliittisia virhearvioita. Ne eivät alkaneet eivätkä loppuneet viime eduskuntavaaleissa. Terveydenhuollon päättäjät ovat olleet kuuroja, sokeita ja mykkiä. Kuntapäättäjät pakon edestä kun rahaa ei ole, valtakunnan päättäjät arkajalkoina - suuria uudistuksia ei uskalla tehdä enää kukaan.”
Pähkinänkuoressa. Juuri näin.
Eikä tämä uskalluksen puute ja kuurous, mykkyys, sokeus maamme toimintatapojen muutostarpeille koske yksin kuntapäättäjiä ja -työnantajia. Vähintään yhtä suuren syntitaakan saavat kantaa poliittiset puolueet ja ammattiyhdistysliike. Puolueet siitä syystä, että ovat onnistuneet ajamaan parlamentaarisen järjestelmän itsensä tuhoavaksi, muuttumattomaksi politokratiaksi ja ammattiyhdistysliike sen vuoksi, että saavutetusta edusta on rakennettu “Isä meidän” - rukoukseen verrattavissa oleva aksiooma ja muutoksiin ollaan valmiita vain käsi ojossa.
Ja ehkä meidän, äänestäjien ja veronmaksajien, suurin synti on, että olemme antaneet sen tapahtua. Itsekeskeisyys itsekkyys on tullut entisen yhteisöllisyyden sijaan, muka globaalistumisen seurauksena. HöpönLöpö.
Pienelle maalle, joka on Suomen tapaan täysin riippuvainen ulkomaankaupasta yhteisöllisyys ja yhteisvastuukin ovat pitkällä aikavälillä elinehto. Itsekkyys ja oma etu ovat aina olemassa, nyt olemme antaneet niille yksinkertaisesti vain liian ison vallan.
Nopeita ratkaisuja ei tälle tilanteelle ja sen seurauksien hoitamiselle varmaankaan ole. Intresenttejä on yksinkertaisesti liikaa. Mutta muutosta ei saada aikaseksi, ellei jostain aloiteta.
Vaihtoehtoja työntekijöille ja kuluttajille.
Älä lue tätä 2
Kun ei aina jaksa/ehdi uuttakaan tuottaa, täytyy joskus turvautua vanhaan. Tämä kirjoitukseni muistaakseni julkaistiin Talouselämässä aivan vuoden 1999 alussa. Aihe on edelleen ajankohtainen. Kuulisin mielellään kommenttisi ja kokemuksesi aihepiiristä.
Tiedämmekö mistä puhumme?
Kolme kertaa pienempi - mitä sillä tarkoitetaan?
Tämä minua vuosia häirinnyt ilmaisu tuli mieleen päivänä muutamana Helsingin Yliopiston Pienessä Juhlasalissa. Arvovaltainen joukko oli kokoontunut kuulemaan viisaita ajatuksia osaamispohjaisen yrittäjyyden kehittämisen problematiikasta. Yhtenä alustuksena oli tutkimus, jossa oli selvitetty tuotteitaan ulkomaille vievän tuotannollisen Hitech yrityksen todellista työllistämisvaikutusta.
Todellisella työllistämisvaikutuksella tarkoitan yrityksen työllistävää kokonaisvaikutusta kun mukaan otetaan myös yrityksen toiminnan kertautuvat vaikutukset kotimaan työllistäjänä. Esimerkiksi niiden henkilöiden lisäksi joille palkka maksetaan yrityksen kassasta, yritys työllistää myös alihankkijoita, toimittajia, suunnittelijoita jne. joiden tuotteista ja palveluista se maksaa ja siten työllistää. Kun yritys ja sen palkolliset maksavat veroja he maksavat mm. valtion ja kuntien virkamiesten palkat, osan työttömien työttömyyskorvauksista jne. Kun yrityksen henkilökunta käyttää palkkaansa ja maksaa esimerkiksi lasten päivähoitomaksuja, omaa ruokalaskuaan, palveluistaan parturille tai taxille voidaan hyvin väittää, että näittenkin yrittäjien työllistäjänä on osiltaan tämä vientituloja ulkomailta hankkiva Hitech- yritys. Eikö vain?
Tänä päivänä yhteiskunnan päätöksentekijäin ykkösprioriteetti on taata, että julkisten panostusten työllistävä eli uusia työpaikkoja luova vaikutus olisi mahdollisimman iso ja tuottaisi mahdollisimman nopeasti. Siksi päätöksentekijöitten on välttämätöntä tarkasti tietää mille toimialoille rajalliset kansalliset kehittämisrahamme kannattaisi suunnata. Päätöksentekijät joutuvat päättämään asiantuntijoitten suositusten perusteella. Mutta tietävätkö asiantuntijat edes mistä he kulloinkin puhuvat?
Tilaisuudessa käytetty esimerkki oli seuraavanlainen: Vientiä harjoittava, suhteellisen nuori Hitech-yritys, jonka liikevaihto on 7,5 mmk maksaa palkan 13 henkilölle. Lisäksi sen kertautuva työllistävä vaikutus oli laskettu 21 henkilöksi. Yhteensä tämän Hitech-yrityksen työstä elää Suomessa 34 henkeä. Yrityksen kertautuva työllistämisaste on 1,6 eli laskutoimitus 21 / 13 = 1,6. Jokainen palkkalistoilla oleva elättää itsensä lisäksi 1,6 muuta. (Ymmärrän toki, että tämä kokonaistyöllistävyys on laskennallinen, suuntaa antava ja kuvaa suuruusluokkaa ennemmin kuin täsmällisen tarkkaa suurretta. Samoin sen, että kotimarkkinayritykselläkin on työllistävä vaikutuksensa. Mutta kansallinen ”lisäarvo” tulee viennistä.) Mutta suunta on oikea ja määrä on vaikuttava. Ajatuksissamme aplodeerasimme kaikki.
Suomalaisten vientiä harjoittavien yritysten palveluksessa oli vuonna 1996 yhteensä 200.000 henkilöä. Suomen väestö oli 5.100.000 henkeä. Edellä esitetyllä logiikalla nämä 200.000 elättävät itsensä lisäksi noin 4.900.000 muuta suomalaista. Laskutoimitus 4.900.000 / 200.000 antaa lopputulokseksi 24,5. Itse tulkitsen tätä lukua siten, että tilaisuudessa esitetyllä logiikalla vientiyritys Oy Suomi Ab:n kertautuva työllistämisaste on 24,5. Eli jokainen vientiyrityksen palveluksessa oleva työllistää tai elättää itsensä lisäksi 24,5 muuta suomalaista. Jos tämä ajatuskulku on oikea, ei esimerkkinä käytetty Hitech-yritys ainakaan puolla sitä, että tuotannollinen Hitech-toiminta olisi sektori johon investoidut yhteiskunnan rahat luovat mahdollisimman monia uusia työpaikkoja mahdollisimman nopeasti. Ilmeisesti kannattaisi satsata mihin muuhun vientitoimintaan tahansa, koska keskimääräisesti ottaen kaikkien muiden tuotannollisten vientialojen työllistämisaste ylittää 24,5.
Vuosien mittaan olen, arvostettujen asiantuntijoiden suusta, kuullut Hitech-yritysten kertautuvia työllistämislukuja 15 ja nyt 1,6 välillä. Osa heistä oli mukana tilaisuudessa, hiljaa kuten kuvaan kuuluu. Haarukka on melkoinen ja päätöksentekijän kannalta toivoton. Peruskysymys - onko tuotannollinen Hitech-vientiyritys hyvä vai tosi huono valtion tukien kohde jäi vastausta vaille. Tällä haarukalla asiantuntijoiden kuulemisen asemasta parempi päätöksenteon perusta on heittää kruunaa tai klaavaa.
Tämän kirjoituksen tarkoituksena ei ole ottaa kantaa Hitech-yritysten tukemisen mielekkyyteen nykytilanteessa, nykymittakaavassa. Itse en sen autuaaksitekevään tarkoituksenmukaisuuteen usko, mutta siitä vaan, kyllä turhempaankin varmasti voi investoida. Tämä tilaisuus, asia ja esimerkki vain osuivat kohdalle. Tämän kirjoituksen tarkoituksena on herättää keskustelua siitä, tietääkö vai luuleeko asiantuntija ja päätöksentekijä. Vai enkö minä vain ymmärtänyt oikein?
Muuten. Kolme kertaa pienempi - onko se kolmasosa?
Jos jaksoit tänne asti lukea, jaksat ehkä myös kommentoida? Onko tämä todellisuutta? Tuleeko mieleesi vastaavia esimerkkejä? Mitä mieltä itse olet?
Kuka kopio blogini? ja miksi? vai kopioiko?
Aloin ihmetellä tänä aamuna kun yllättäen havaitsin noin 400 ”ylimääräistä” käyntiä blogillani. Verraten pinnallinen analyysi kertoi, että “kaikki” sivut ja kommentit oli käyty läpi. Arvioni kopioimisesta perustuu siihen, että saman minuutin aikana on käyty läpi useita sivuja ja kommentteja. Ja niitähän riittää. Kaikkiaan aikaa oli mennyt ehkä 1,5 tuntia. Viittaava URL oli SUORA. Mielenkiintoiseksi asian teki se, että kopioiduksi arvioitujen tietojen kummallakin puolella, useamman kerran, Googlen kautta on haettu hakusanalla:
Google: Koulu, syrjäytyminen ja sosiaalinen pääoma - löytyykö huono-osaisuuden syy koulusta vai oppilaasta?
eli viimeisimmän juttuni aihepiiri.
Minun täytynee olla imarreltu? Alla asiaan liittyvä artikkeli:
http://hakki47.blogit.kauppale…aytyminen/
Oikeasti, minulla on asian johdosta muutama kysymys:
- Onko kuvittelemassani mitään tolkkua? Siis siinä, että joku on kopioinut.
- Onko kopiointi tuolla tavalla toteutettavissa?
- Onko kysymyksen esittänyt URL selvitettävissä? Siis se jossa lukee SUORA.
- Onko Googlessa kyselyn tehneen URL selvitettävissä?
- Olenko vähintäänkin vainoharhainen?
Osaatko sinä vastata johonkin neljästä ensimmäisestä?
Sitra: Nuoret ja syrjäytyminen (revisited)
Sitra julkaisi yhdessä Helsingin yliopiston ja Opetushallituksen kanssa tekemänsä laajan tutkimuksen. Asia on vakava ja yhteiskunnan, työelämän ja yksittäisten ihmisten tasolla merkittävä. Tulos arveluni mukaan käytännön kannalta nollatutkimus vailla vertaa.
Hesarin kertoman mukaan keskeisimpiä tutkimustuloksia olisivat:
“Tutkimustulokset nostavat esiin kaksi kysymystä: mitä yläasteen kouluarvosanat lopultakin mittaavat ja millaisia oppilaita koulu suosii.”
“Tutkimuksen mukaan olisi tärkeää löytää keinoja, joilla jokainen oppilas saisi mahdollisuuden menestyä juuri niin hyvin kuin hänen kykynsä ja halunsa sallivat.”Varmaan tutkimuksen tuloksista viisastuneena on jo seuraava hankeraha pantu vetämään?
On se sitten kiva, että sekä Opetushallitus että Sitra panevat tähän rahaa ja aikaa. Ja jos vanhat merkit paikkansa pitävät, niin paljon. Rahan määrä ei selvinnyt eikä ajankaan, ei ainakaan kotisivulta. Ohjelmakin oli jo ehtinyt loppua. Olisi hyvää asiakaspalvelua kertoa.
Mutta onhan se niin kiva tutkia. Sitähän julkishallinto tietenkin jatkuvasti tarvitsee, kun ei uskalla tehdä. Sitähän yliopisto tarvitsee, koska se kouluttaa tutkijoita ja opiskelijoita. Ja rahaa on, ah niin kiva käyttää.
Viime keväänä, käsitykseni mukaan, päättyi Tampereen Olkahisen koulun kokeilu. Siinä ei yksin tutkittu vaan tehtiin ja samalla tutkittiin. Olen siitä muutamankin blogiartikkelin kirjoittanut, koska käsitykseni mukaan siinä toteutettiin opetusta, joka tavallisen keskiarvokansalaisen ajattelunkin mukaan on todellisuutta. Pojat ja tytöt oppivat eri tavoilla, eri asiat kiinnostavat, ovat eri asioissa vahvoilla. Muutaman tunnin viikossa pojat keskenään ja tytöt keskenään.
Täsmälleen mikä Olkahisen kokeilun osalta nyt on tilanne en tiedä. Mutta aiemman kokemuksen perusteella uskaltaisin väittää, että se on lopetettu liian halpana, epätieteellisenä ja/tai vallitsevan tasa-arvoideologian vastaisena. Toivottavasti sitä ei kuitenkaan lopetettu tämän tutkimuksen vuoksi? Mutta toisaalta, eihän se nyt sovi, että joku yksittäinen koulu pomppii ruodusta?
Julkaisun nimi on:
Koulu, syrjäytyminen ja sosiaalinen pääoma - Löytyykö huono-osaisuuden syy koulusta vai oppilaasta? Väittäisin, että jos koulun läpikäyneiltä pojilta kysytte, niin valtaosa vastaa: KOULUSTA. (Tämä ei ollut kehotus seuraavaksi tutkimukseksi.)
Kirjoituksiani mm.
http://hakki47.blogit.kauppale…akokohdin/
http://hakki47.blogit.kauppale…-koululle/
http://hakki47.blogit.kauppale…-koululle/
Pysyvä linkki | 2 kommenttia »
Sitra: Nuoret ja syrjäytyminen
Sitra julkaisi yhdessä Helsingin yliopiston ja Opetushallituksen kanssa tekemänsä laajan tutkimuksen. Asia on vakava ja yhteiskunnan, työelämän ja yksittäisten ihmisten tasolla merkittävä. Tulos arveluni mukaan käytännön kannalta nollatutkimus vailla vertaa.
Hesarin kertoman mukaan keskeisimpiä tutkimustuloksia olisivat:
“Tutkimustulokset nostavat esiin kaksi kysymystä: mitä yläasteen kouluarvosanat lopultakin mittaavat ja millaisia oppilaita koulu suosii.”
“Tutkimuksen mukaan olisi tärkeää löytää keinoja, joilla jokainen oppilas saisi mahdollisuuden menestyä juuri niin hyvin kuin hänen kykynsä ja halunsa sallivat.”Varmaan tutkimuksen tuloksista viisastuneena on jo seuraava hankeraha pantu vetämään?
On se sitten kiva, että sekä Opetushallitus että Sitra panevat tähän rahaa ja aikaa. Ja jos vanhat merkit paikkansa pitävät, niin paljon. Rahan määrä ei selvinnyt eikä ajankaan, ei ainakaan kotisivulta. Ohjelmakin oli jo ehtinyt loppua. Olisi hyvää asiakaspalvelua kertoa.
Mutta onhan se niin kiva tutkia. Sitähän julkishallinto tietenkin jatkuvasti tarvitsee, kun ei uskalla tehdä. Sitähän yliopisto tarvitsee, koska se kouluttaa tutkijoita ja opiskelijoita. Ja rahaa on, ah niin kiva käyttää.
Viime keväänä, käsitykseni mukaan, päättyi Tampereen Olkahisen koulun kokeilu. Siinä ei yksin tutkittu vaan tehtiin ja samalla tutkittiin. Olen siitä muutamankin blogiartikkelin kirjoittanut, koska käsitykseni mukaan siinä toteutettiin opetusta, joka tavallisen keskiarvokansalaisen ajattelunkin mukaan on todellisuutta. Pojat ja tytöt oppivat eri tavoilla, eri asiat kiinnostavat, ovat eri asioissa vahvoilla. Muutaman tunnin viikossa pojat keskenään ja tytöt keskenään.
Täsmälleen mikä Olkahisen kokeilun osalta nyt on tilanne en tiedä. Mutta aiemman kokemuksen perusteella uskaltaisin väittää, että se on lopetettu liian halpana, epätieteellisenä ja/tai vallitsevan tasa-arvoideologian vastaisena. Toivottavasti sitä ei kuitenkaan lopetettu tämän tutkimuksen vuoksi? Mutta toisaalta, eihän se nyt sovi, että joku yksittäinen koulu pomppii ruodusta?
Julkaisun nimi on:
Koulu, syrjäytyminen ja sosiaalinen pääoma - Löytyykö huono-osaisuuden syy koulusta vai oppilaasta? Väittäisin, että jos koulun läpikäyneiltä pojilta kysytte, niin valtaosa vastaa: KOULUSTA. (Tämä ei ollut kehotus seuraavaksi tutkimukseksi.)
Kirjoituksiani mm.
http://hakki47.blogit.kauppale…akokohdin/
http://hakki47.blogit.kauppale…-koululle/
http://hakki47.blogit.kauppale…-koululle/
Partaradikaalin tulevaisuus Helsingissä
Sattuneesta syystä olen parin viime viikon aikana ryhtynyt selvittämään mitä tiloja ja palveluita Helsingissä on tarjolla asukkaille yleensä ja eläkeläisille sekä työttömille erityisesti. Nykykuva on varsin positiivinen. Tutkimusmatkani on tosin vielä aivan alussa. Kaikkialla olen tavannut miellyttäviä, palvelunhaluisia, hymyileviä ihmisiä. Tiloja on ja ne ovat asialliset ja ennen kaikkea viihtyisiä, joskus toki himpun verran virastomaisia. Ja tuntuu siltä, että tilaa riittäisi vielä vaikka kuinka monelle, vaan ei ehkä aivan mihin tahansa.
Käyntini Meilahden virkistyskeskuksessa erityisesti pani minut kirjoittamaan. Monia vuosia olen ajellut ohi polkupyörällä ja todennut, että kyseessä on Helsingin kaupungin tila. Koskaan minulle vaan ei ole selvinnyt mikä ja kenelle tarkoitettu. Mahtava talo viime vuosisadan alulta(?), upeat tilat, viihtyisästi kalustettu, loistava ympäristö ja miellyttävä vastuuhenkilö. Kahvit, pullat ja paakelsit kohderyhmään kuuluville asevelihintaan. Ohjelmana esimerkiksi Joogaa, Seniorijumppaa, Yhteislauluja, Tanssia, Luentoja ja muuta. Eli kaikkea mitä ikäihmisille pruukataan tarjota.
Voisiko tarjota jotain muutakin? Luentosarjoja, keskustelutilaisuuksia ajankohtaisista tai muuten vaan kiinnostavista aiheista, yritys- tai tuote-esittelyjä… ? Omaehtoinen luennointi tai koulutus? Erityisesti tekeminen loisti poissaolollaan. Miten olisi opastettu askartelu? Puutyöt, Kudonta, Puutarhanhoito, Ruoanlaitto ??
Tulevat eläkeläiset ja suurin osa nykyisistäkin, ovat vielä ”täydessä” iskussa. ”Leiki, laula ja heitä jalkaa” - toiminta ei välttämättä heitä innosta. Työiässä olevia työttömiä vielä vähemmän. Mutta samanikäisten seura saattaisi olla hyväksi monelle jo varhaisessa eläkeiässä. Älynystyröiden rapsuttelu saattaisi estää dementiaa. Ystävystyminen on vielä “helppoa”, vaikeutuu kuulemma vuosi vuodelta. Saattaisi pitää huolta jopa siitä, että perinteisen tarjonnan tarve tulee vasta vuosien kuluttua, jos ollenkaan.
Mitä saattaisi olla hyvä tehdä? Suulla suuremmalla: tiedotus, tiedotus, tiedotus. Millä tavalla kohderyhmä saadaan tietoiseksi tarjonnasta? tulemaan paikalle arkisin klo 8 - 16? Aktiviteetteja nykyaikaisen varttuneen kansalaisen maun mukaisesti. Ja erityisesti pojille, kyllä tytöt itsestään huolen pitää. Mitä kohderyhmään kuuluvat todella haluavat? Eikä mitään nykyistä tarvitse ottaa pois, uudelle on sijaa ja tilaa. Eikä toimivasta Wlanistakaan haittaa olisi.
Taidanpa käydä tänäänkin.
PS:
Tämä juttu on alun perin julkaistu 3.10., mutta ikiomien nettisähläilyjen vuoksi merkitty yksityiseksi, jolloin sitä eivät muut ole voineet ihailla.
Nyt pitäisi näkyä.
Yrityskauppa on taitolaji
Yrityskaupoissa, varsinkin kansainvälisissä voi käydä miten vain.
Helge kirjoittelee omassa blogissaan kolmesta viimeaikoina uutisoidusta. http://visualradio.blogit.kaup…storaenso/ - StoraEnso, eBay ja Nokia. Suomen teollisuushistorian kallein perääntyminen StoraEnso (jonka omistus ei ole enää puhtaasti Suomessa), itse väitettyä ylihintaa maksanut eBay ja strategisen ketterä Nokia, joka ostaa StoraEnson tappiota vastaavalla käteissuorituksella, noin 400 miljoonaa euroa(?) vaihtavan yrityksen. Mikä ihme näitä yhdistää?
Businesslogiikka, tapa ansaita rahaa - se kai näitä yhdistää?
Jos se on yhteisöllä kirkas ja testattu, ei nykymarkkinoilla, eli kuuden miljardin kuluttajan kotimarkkinoilla, välttämättä maksa liikaa mistään mikä on yleensä ostamisen väärttiä. Eli tulevaisuus näyttää oliko Nokian ostos hyvä kauppa. Sama koskee, alaskirjauksesta huolimatta, myös eBaytä.
StoraEnso osoittaa ostamisen riskin. Jos olosuhteet radikaalisti muuttuvat tai hallitukselta loppuu usko ja/tai vetovastuu vaihtuu saattaa olla, että tehdään tappiokuninkaita. Mutta noin 500 miljoonan euron liiketoiminnallinen tappio 6-7 vuodessa on vielä varsin pientä alalla, jonka suunnittelujänne on perinteisesti ollut vuosikymmeniä. Suuri tappio konkretisoituu vasta kun liiketoiminta myytiin; myyntihinnasta, myyntiajankohdasta ja mahdollisesti myyntitavasta.
Tällä en halua väittää, että uusi johto olisi syypää mihinkään, en tunne taustoja. Mutta täysin riippumatta siitä, mitä hallitus palkatessaan uuden toimitusjohtajan ehkä vaati, jokainen uusi osaava tj haluaa putsata sellaiset vastuut joihin arvioi tulevansa hirtetyksi myöhemmin. Se on inhimillistä.
Oliko se yrityksen, sen omistajien tai maamme kannalta järkevää pitkällä aikavälillä, sen näyttää vasta aika.
Rinta rottingilla
Kaksi kolmmannes vuotta, joskus liiankin aktiivisena blogaajana, tuli tänään täyteen. Artikkeleita on 118, kommentteja on 296 ja aiheita on 27. Jääköön nyt rinnan röyhistelyt ja shamppanjat.
Olen viime aikoina käyttänyt enemmän aikaa kommentointiin - niin täällä kuin muualla, sekä keskustelupalsoilla että blogeissa - ja vähemmän itse kirjoittamiseen. Kommentointi ei juurikaan vastaa tavoitteitani - oman ajattelun kehittämistä tärkeiksi kokemieni asioiden osalta.(useimmiten) Ja myönnettäköön, että joskus ehkä on mukana myös 60-lukulaisen idealismia, siinä määrin kuin sitä vielä on säilynyt.
Kumpaankin, kirjoittamiseen ja kommentointiin, ja niiden yhdistelmään - vuorovaikutukseen ja kehittymiseen - itse väline antaa erinomaiset mahdollisuudet. Alan erittäin hyvin ymmärtää miksi journalistit ja lehtitalot pitävät blogeja ja keskustelupalstoja suuren prioriteetin pohteina. Mutta pohde voi heillekin, olla niin uhka kuin mahdollisuuskin. Kansalaiskeskustelulle ja vaikuttamiselle samoin - sekä uhka että mahdollisuus, joskin itse pidän sitä lähinnä yksinomaan mahtavana välineenä. Sitä paitsi - näillä näkymillä väline on tullut jäädäkseen ja se tulee vielä saamaan vielä monia uudenlaisia soveltamistapoja.
Käsitykseni mukaan Kauppalehti/Presso on ollut edelläkävijä nimenomaan sillä, että se antoi kenelle tahansa kirjoittajalle mahdollisuuden oman blogin pitämiseen ja ainakin jossain määrin kvalifioidun lukijakunnan. Se on minun kaltaisen kannalta välttämätön edellytys yleensäkään sille, että aloin kirjoittaa. Omat ajatukset kirjautuvat itselle, niihin voi palata, niitä voi analysoida, niistä näkee myös jossain määrin oman ajattelun muuttumisen. Pystyy tilastojen myötä havaitsemaan, mitkä itselle todella ovat niitä tärkeitä asioita ja arvoja. Toteuttaa sitä vanhaa kiinalaista sanontaa: Haaleinkin muste on parempi kuin paraskin muisti.
Eniten minua häiritsee, myös tässä meidän blogistossamme, kaksi keskeistä asiaa: postauksien hitaus ja kommenttien vähäinen määrä.
Postaukset päivittyvät arkipäivisin kiitettävällä nopeudella. Voisin kuvitella, että erityisesti silloin viive tulee kirjoittajan hyväksymisen viivästymisestä? Mutta onko viikon lopulla ja iltaisin tilanne sama?
Nopeudella on vaikutus kiinnostavuuteen ja vuorovaikutuksellisuuteen. Mielestäni asiallista väittelyä ei oikein saa aikaiseksi jos postauksien väli alkaa lähennellä vuorokautta, kahta. Nopeat kommentit, kritiikki, vastaväitteet, uudet näkökulmat olisivat juuri tämän välineen mahdollisuuksia oman ajattelun kehittämisessä.
Vähäinen kommenttien määrä riippuu luonnollisesti monista tekijöistä. Mutta aihepiiristä kiinnostuneitten lukijoiden määrä lienee viimeisessä vertailussa keskeisin? Voisiko olla, että väline on vielä niin uusi, että sitä ei ole sulateltu riittävästi; me suomalaiset emme vielä ole lakanneet jurnuttamasta ja puimasta nyrkkiä käsi taskussa? Vai onko vaan hyväksyttävä, että kriittistä massaa ei 5 + miljoonan väestöstä löydy? Mutta Lukumäärä tuo laatua.
Omankin havainnon mukaan kirjoittajien määrä on vähenemässä.
Mitä kannattaisi tehdä? Pitäisikö jotain tehdä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti