Nokian resepti paljastui
Talouselämän artikkeli: Nokian etumatka paljastui täysin vasta tänä vuonna oli mielenkiintoista luettavaa. Siinä Tero Kuittinen, New Yorkissa tietoliikennemarkkinoita seuraava Avian Technologies -yhtiön analyytikko esittää arvioitaan Nokian menestymisen syistä, verrattuna kilpailijoihin. Mielenkiintoista on se, että Nokia hänen mukaansa on menestynyt juuri sillä, millä suomalaiset yritykset ovat perinteisesti menestyneet - teknisellä osaamisella eli korkeatasoisella insinööritaidolla.
Artikkelin mukaan olennaisin ero kilpailijoiden toimintatapoihin on panostaminen omaan T&K:een ja sen seurauksena puhelimiensa uusiin teknisiin ominaisuuksiin. Muut painostavat ohuuteen ja keveyteen, eli juoksevat kuluttajien ensisijaisesti ilmaisemien mieltymysten perässää. Nokia lisää kokonaan uusia toimintoja, joita asiakkaat eivät osaa toivoakaan. Hetkellistä näyttävyyttä saadaan aikaan Razrilla ja iPhonella mutta tulos tehdään uudella tarjolle tuodulla tekniikalla?
“Nokian triumfin hinta on korkea t&k-budjetti - ja sen takana on valtava paine pitää tuotantokustannukset kilpailijoita selvästi matalammalla.” Ilman pienintäkään poikkipuolista ajatusvivahdettakaan me ei-Nokialaiset suomalaiset mahdollistamme menestyksen siis kahdella tavalla. Toisaalta yhteiskunnan Nokialle antamilla tuotekehitystuilla ja toisaalta nyt viime aikoina alihankkijoiden muuttamisella markkinoille valmistuksen perässä.
Ehkä todella on niin, että Nokia on onnistunut kapitalisoimaan suomalaisen insinööritaidon? Muotoilu- ja businessosaamista on varmasti käytetty tukena. Mutta peruslähtökohta on ollut tekniikka?
0 kommenttia
Late bird, catch the worm!
On onni syntyä Suomeen, Euroopan Japaniin. Meillä menee tosi hyvin.
Itse asiassa meillä kaikki on paremmin kuin muilla, ruokakin puhtainta maailmassa. Väestömme on koulutetuinta, innovatiivisintä ja osaavinta maailmassa. Internetti on meille arkipäivää, sylilapsetkin surffaavat netissä ja käyttävät kännykkää päivittäin. Suhtaudumme ennakkoluulottomasti ja kokeillen uusiin ajatuksiin, teknologioihin, laitteisiin ja toimintatapoihin. Googlet ja podcastit, pc:t ja Macit, kännyt ja wlanit, jaikut ja wikit…. kaikki ovat meillä tehokäytössä.
On meillä perinteisesti ollut liiketoiminnassa yksi alue, jolla olemme himpun verran heikompi kuin maailman paras, ehkä? Myynti ja markkinointi, laajemmin ottaen kaupallistaminen.
Tämä tuli mieleen kompastuttuani kilpailijan blogisivustolla Timo Peltosen artikkeliin Media ja markkinointiblogi: top 150. Sillä ollut linkki vei AdvertismentAge blogille jolla Todd Andrlik ylläpitää listaa englanninkielisistä media- ja markkinointiblogeista maailmassa. 150 kärjessä, itse tosin löysin 419. Pääosa yrityksistä jenkkejä, eurooppalaisetkin jossain määrin edustettuna. Suomalaiset loistivat poissaolollaan. Miksi?
Olemme ehkä yhtä mieltä siitä, että blogit ovat tulevaisuutta? Ehkä siitäkin voimme olla yhtä mieltä, että nopeat syövät hitaat, vaikka busineksessa ei edelläkävijä aina ole voittaja. Ja olihan se vain englanninkielisten blogien luettelo. Mutta, että ei ainuttakaan?
Miksi? Vai olemmeko myöhässä? Ja pitäisikö yleensä kaikenlaiseen uuteen innostua?
EKP:ltä jälleen iso käteisruiske pankeille
“Keskiviikko 22.08.2007 klo 17:23 (päivitetty ke 17:23) Kauppalehti Online, Bloomberg
Euroopan keskuspankki (EKP) jatkaa ponnisteluitaan rahamarkkinoiden normalisoimiseksi. EKP lainaa pankeille 40 miljardia euroa kolmeksi kuukaudeksi.
Keskuspankki päätti tiedotteensa mukaan antaa pankeille lisäkäteisruiskeen pitkäaikaisempia rahoitusjärjestelyitä varten.”
Haluamatta heittäytyä ilonpilaajaksi täytyy todeta, että historia tuntuu toistavan itseään. Noin 15 - 16 vuotta sitten seurasin samantapaista tilannetta. Virallinen taho yrittää valaa uskoa järjestelmään, mutta todellisuus vain ei taivu. Suomen silloinen markka devalvoitiin, ja sitten vielä toisen kerran. Toivottavasti historia ei toista itseään. Ainakaan nykyisellä, globaalilla foorumilla.
Nyt mennään, eikä meinata.
Kysymys Tampereen kaupungille - Mitä kuuluu Olkahisen koululle?
Viime lukuvuoden lopulla kirjoitin Olkahisen koulusta. Samalla aiheella voi uudenkin aloittaa.
Joku porukka, ilmeisesti koulun opettajat tai vanhemmat tai molemmat olivat kehittäneet jotain uutta, ratkaisemaan poikien ja tyttöjen kehittymisongelmia koulussa. Kannattaa tietysti muistaa, että ao. koulu toimii ala-asteikäisten opinahjona, eli juuri niiden kanssa joiden varaan kansallisia innovaatioita pitäisi tulevaisuudessa rakentaa.
Tämä uusi juttu oli opetuksen antaminen osin sukupuoliperusteisissa luokissa (tytöt keskenään, pojat keskenään) ja mm. perusopetuksen (kirjoittaminen, lukeminen, laskeminen, käsityöt) toteuttaminen siten, että pojat kiinnostuvat oppimisesta ja tytöt saavat rakennettua itsetuntoaan vahvemmaksi.
Jos jotain pitäisi opetusalalla rahoittaa, niin tällaisia ilmeisesti kokemuksesta ja käytännön tarpeista lähtevää yrittämistä.
Ehdotin, että Innovoinnin huippuyliopistoon valtion budjettiesityksessä varatuista noin 500 Miljoonan euron vuosittaisista, “ylimääräisistä” rahoista irrotettaisi riittävä määrä Olkahisen koulun kokeilun jatkamiseen. Se tulisi lisäksi korvamerkitä siten, että vain uudistusta ajaneet tahot saavat osallistua lähestymistapansa kehittämiseen määräajan.
Hyödyllinen summa olisi ollut suuruusluokkaa 1 prosentti tai ehkäpä vain 1 promille. Varmaan 0,1 promillelläkin voisi selvitystä jatkaa ja laajentaa. Siinä sitä olisi konkreettista tasa-arvotupoilua, konkreettista luovuutta ja yhteiskunnan kehittämistä. Eikä maksa paljon.
Kysymys Tampereen kaupungille: (joku varmaan teilläkin näitä blogeja lukee)
Saiko selvitys ja kehitystyö jatkoa?PS.
Kuinka paljon?
Miksi?
Saa Sailaskin vastata, tai Sarkomaa tai vaikka pääministeri. Ja kuka tahansa saa kommentoida.
Quo Vadis Status Quo?
Venäjän nykyinen vauraus perustuu öljyn korkeaan hintaan ja Kremlissä majailevaan Putinin porukan kansantaloudelliseen kytkökseen. Äiti-Venäjä testaa rajojaan jälleen.
Muutamia viime aikojen uutisia:
Pohjoisnavan öljyvarat ja Mir-veneiden mahdollinen lipun jättäminen merepohjaan
Venäjän Välimeren laivasto herää henkiin
Itämeren öljyputki – tavalla tai toisella
Venäjän strategisten ilmavoimien henkiin herättäminen - Englanti, Guam
Viron Muistomerkin siirtäminen ja hallayö Venäjänsuhteissa
Georgian ohjusvälikohtaus
Venäjän reagointi Kosovon ratkaisuvaihtoehtoon
Drusba-öljyputken vaikeudet Liettuassa
Tsetsenian jatkuva epävakaus
Politovskajan ja Litvinenkon murhatMitäköhän johtopäätöksiä meidän täällä Suomessa kannattaisi moisesta tehdä? Ja mitä jos tähän vielä kytketään maailmantalouden epävarmuudet?
Riittäisikö niille Suomenlahden pohjukka ja kappale Itä-Preussia?
Taas saatiin mitali - Hyvä Suomi !
Italialaiset elättävät Euroopan kalleimpia poliitikkoja, kirjoittaa Tellervo Yrjämä-Rantinoja,Helsingin Sanomat. Julkaistu: 8.8.2007, 22:00,
Pastaporukkaa on noin 60 miljoonaa. Meitä runsaat viisi. Sama meno ilmeisesti kummassakin maassa. Toivottavasti kulut jne. meillä max 10 % Italian vastaavista. (Ja heillä sentään Rooman valtakunta ja Benito Mussolinikin vielä kuluerinä.) Täällä en ao. porukkaa kutsuisi kastiksi vaan rälssiksi. Historiaa, kenties? Aateli toimisi myös hyvin. Mutta väliäkö nimillä. (kirjoitettu 8.8.)
Aamu on iltaa viisaampi? On se. Oikea uutinen ei ollutkaan, että suomalaiset poliitikot ovat yhtä kalliita tai kalliimpia kuin Italian vaan kuinka Suomi, suhteessa väkilukuun, peittoaa muut vertailumaat. Parlamentin kuluja vertailtaessa Suomi taistelee itsensä uljaasti toiseksi. Peittoamme upeasti sekä Ranskan, Saksan että Britannian. Väkilukuun suhteutettuna parlamenttimme aiheuttaa noin kaksi kertaa Ranskaakin suuremmat kulut! Hyvä Suomi!!!! Taas yksi mitali.
Tasavallan presidentin kulut ovat noin kaksinkertaiset verrattuna Kuningatar Elisabethiin (Tosin vertailu varmaan ontuu, eipä Elisabeth ole poliitikkokaan), muista maista ei ole edes tietoa.
Näkökulmassaan toimittaja toteaa: ”Mutta Italiassa politiikka maksaa liikaa. Palkoissa ja eduissa on hävyttömän paljon ilmaa.” (sic)
Mitä kauemmin tätä meidän poliitikkojen menoa seuraa, sitä enemmän alkaa uskoa vanhoihin sanontoihin. Tällä kertaa: Wie mann sich bettet, so liegt mann. Onnistuisi varmaan myös: Kansalla on ansaitsemansa johtajat.
PS Rakkaat kansanedustajat:
Kirjoituksen tarkoituksena ei kannustaa teitä lisäämään kulujanne, jotta saavuttaisimme ykkössijan.
Turpa kii Vanhanen
Rakas pääministerimme se jaksaa ilahduttaa vanhaa miestä. Jos ei ihanaistensa valinnassa, niin sitten julkisuuskäsityksessään. Muutamaankin otteeseen, eri muodoissa, hän on tuonut esille vanhan viisauden: Puhuminen hopeaa, vaikeneminen kultaa. Eikä hän hopealle paljoakaan arvoa panne. Eikä ministeriensä itsenäiselle arvostelukyvylle.
Sama tuli esille xx kunnassa muutama päivä sitten, kun kunnanhallituksen pj yritti tukkia paikallisen kuntarahoitteisen paikallis-TV:n suun. Olisikohan kyseessä KEPULI maailmankäsitys laajemminkin? Väittävät tosin Vanhasen demariedeltäjän toimineen samoilla linjoilla. En muuten ihmettele. Saman ajan henkistä perintöä molemmat.
Tieto on valtaa. Oli ennen ja on nyt. Entisaikaan tieto oli niukkuustekijä. Kamareissa päätettiin, koska siellä olevat väittivät tietävänsä. Kansa sai kyllä taputtaa johdon viisaille päätöksille, kun päätökset suvaittiin julkistaa. Nyt on toisin, tai ainakin pitäisi olla.
Tietoa on netti täynnänsä. Ja ”poikien” kannalta on ikävää, että tulkitsijoillakin on usein syvällisempi tieto ja perusteellisempi osaaminen kuin kansanedustajan henkilökohtaisella junioriavustajalla, ministerin poliittisesta sihteeristä puhumattakaan. Nyt vaaditaan avointa keskustelua ja analysointia ennen taputuksia.
Maailma on muuttunut:
- Matti Meikäläisellä on vähintään yhtä hyvä koulutus ja kokemus kuin puoluesatraapeilla.
- Hänellä on netissä käytännössä pääsy samoihin tietoihin kuin ministereillä.
- Ja halutessaan, ja/tai osatessaan, hänellä on käytettävissään vähintään yhtä osaavat analysoijat kuin ao. puoluekoneistolla.
Rakas Matti:
Miksi ei vieläkään saisi valmistelun alaisista asioista keskustella?
Eikö päätösten taso paranisi?
Vai meneekö koneistolta valta vai voima vai kyky?
Vai vieläkö jatkuu sientenkasvatus?PS. Mitä muuten kuuluu Stasi – Rosenholz – Tiitiselle?
Heil Hitler, meil Kosola!
Onko kukaan muu kiinnittänyt huomiota siihen, että tällä hetkellä blogien aiheissa, kirjoittajissa ja kommenteissa esiintyy paljon rasismiin tai muuhun syrjintään kytkeytyviä teemoja ja asioita?
Ainahan näitä on ollut, mutta tuntuvat olevan lisääntymään päin. Pitäisikö asiantilasta todella alkaa huolestua? Voisiko tämä omaan napaan ja rahan tienaamiseen keskittyvä aika koventaa kilpailua siihen määrään, että voittaa on pakko ja hinnalla hinnalla millä hyvänsä? Lyötyä on päästävä vielä itsekin lyömään, ja ellei muuta keinoa voittaa ole, aletaan uskoa omaan yli-ihmisyyteen? Ja kääntäen luonnollisesti muitten eriasteiseen huonommuuteen, kyvyttömyyteen, erilaisuuteen?
Emme kai taas ala elä 1920 - 30 lukuja?
Ajatuksenvapautta - Handsfree
1.8.2007 15.55 | hakki47 | Liikenne
Kaipa tässä täytyy hyväksyä, että ainakin valtaosa kesästä on taakse jäänyttä. Näin voi päätellä ainakin siitä, että yhä useammin tulee avattua läppäri ja luettua kaiken maailman blogeja. Kai sitä sitten itsekin täytyy aloittaa kirjoittaminen?? Aihe olkoon vielä mätäkuun juttu.
Muutama päivä sitten uutisoitiin näyttävästi poliisin tehoisku. Sen tarkoituksena oli palauttaa kuljettajien mieliin kännykkään puhumisen vaarat autossa. Nyt kuulemma kännykän kädessä pitäminen riittää rikesakon antamisen perusteeksi. Aika mielenkiintoinen laintulkinta. Väittäisin, että vähintään yhtä vaarallista on savukkeen, lihapiirakan, limupullon, iltapäivälehden, jne. jne…. pitäminen kädessä autoa ajettaessa. Tuskin johtavat kuitenkaan rikesakkoon.
Jotenkin on eri puolilla maailmaa päädytty siihen, että kännyn pitäminen autossa kädessä on jotenkin vaarallisempaa kuin siihen puhuminen autossa. Itse uskon kuitenkin, että mikä tahansa asia, joka vie huomiota ajamisesta on vaarallista. Siihen riittää ajatus, valonvälähdys, itkevä lapsi takapenkillä, amppari… mutta se pidänkö kädessäni sitä palikkaa ei juurikaan vaikuta. Ja samalla tavalla taitaa ajatella aika moni muukin.
Kaikkea emme voi kieltää. Tai voimme, kuten nyt on käynyt mutta se johtaa vain järjettömyyksiin. Ja kontrolloimisen mahdottomuuteen ja vielä yleisen lainkuuliaisuuden vähentymiseen.