Aloin jo kommentoida Teknotohtoria tämänpäiväisestä aiheestaan:
Maailman paras innovaatiojärjestelmä - teoria ja käytäntö kunnes havaitsin, että tässä saattaisi olla ihan oman jutun paikka.
Meitin suurin ongelma talouselämässä lienee se, että vain hyvin harva
osaa erottaa realiteetit fiktiosta. Useimmat niistä jotka tarpeeksi
kauan ovat eläneet, ovat joutuneet oppimaan, että omien aivojen
käyttämisestä rangaistaan. Tai ainakin rangaistaan siitä jos ajattelun
lopputulosta yrittää sanoiksi pukea. Siis ellei se istu vallitsevaan
mielipiteeseen tai mielialaan. Siksi suurin osa meistä haluaa
miellyttää. Kriittisyys ei oo kivaa.
Suurin osa meistä on havainnut, että päätösten tekeminen on valintoja.
Ja valinta tarkoittaa aina sitä, että jotain on jouduttu karsimaan.
Karsimisesta taas ei ystäviä saa. Siksi on paljon miellyttävämpää,
tiimihenkisempää, positiivisempaa ja dynaamisempaa toistella asioita,
joita muut, asiantuntijoiksi mielletyt, ovat sanoneet kuin ajatella
itse. Tai kuten viksu kollegani joskus totesi: Ajatteleminen on vaikeaa,
siksi niin moni jättää sen tekemättä. Jo yksinomaan se, että valtaosa
meistä edes osaisi erottaa kahdeksi eri tilanteeksi sen miten asioitten
pitäisi olla, siitä miten asiat todella ovat, saattaisi auttaa.
“Knalli-ja-sateenvarjo-touhu” jatkui metsäteollisuudessa varmasti aivan
liian kauan. Eikä metsäteollisuus ole perinteisestikään mikään
innovoinnin kehto ollut. Mutta väittäisi samaan hengenvetoon, että nyt
menee liian monta lasta pesuveden mukana. Tässä maassa kun on tasan
kaksi merkittävää resurssia, puita ja päitä. Ja nyt jonkun pitäisi
toimia kuten se pikkumies H.C.Andersenin sadussa: Keisarin uudet
vaatteet.
Anteeksi vaan:
Jos toimitusjohtajalla on 7 kuukauden kokemus toimialalta ja hän on
valmis (tai joutuu) ottamaan omalle kontolleen nämä viimeiset päätökset,
kannattaisi hänen esimiehensä, kuka se nyt sitten lieneekään, ehkä
tehdä niitä päätöksiä joista hänelle maksetaan. (Ellei toimitusjohtajaa
ole palkattu tilanteessa, jossa yritys on käytännössä jo
likviditeettikonkurssin edessä.) Jotain asiasta ehkä ymmärtävänä
väittäisin, että edellisen johdon toimesta ei varmasti ole tehty
järjettömyyksiä. Taatusti on otettu riskejä. Ehkä jopa luettu vääriä
ennusteita teelehdistä. Mutta se johto ei käsitykseni mukaan missään
tapauksessa ole antanut niiden jäytää yrityksen perusteita tilanteeseen,
jotka edellyttäisivät nykyisenkaltaisia ratkaisuja. Mutta kaikkihan on
mahdollista. Mutta valtaosaa todellisista syistä nykyratkaisuihin, ei
tule esille ainakaan seuraavaan 20 - 30 vuoteen?
Myönnän, että uudella toimitusjohtajalla on varmasti valta puhdistaa
pöytä kaikesta epäilyttävästä. Ja, että jokainen meistä on taipuvainen
tekemään joskus virheitäkin, uudet alaa tuntemattomat toimitusjohtajat
ja jopa toimitusjohtajia palkanneetkin. Ja virheistä itse kukin oppii.
Mutta
johonkin se raja pitää vetää. Vähintäänkin siihen, että nyt tehtyjen
päätösten perusteet tarkastetaan suurennuslasin, ei vaan mikroskoopin
kanssa omistajien toimesta. Ja ennen kuin päätökset pannaan toimeen.
Päätösten seuraukset eivät enää ole sellaista kokoluokkaa, joiden voisi
antaa hävitä mittatappioina. Nyt päätetään kansallisen toimeentulon
mittaluokkaisista suureista.
Se alkaa huomenna.
Hyvinvointivaltion terveydenhoidon purkaminen.
Olenko väärässä? Toivottavasti. Todella toivon, että olen. Senkin uhalla haluan vielä yrittää ja huutaa korpeen.
Sen jälkeen kun yksittäinen hoitaja on sanonut itsensä irti hän,
ja vain hän, voi päättää peruuttaako hän irtisanoutumisensa. Sitä
päätöstä ei voi tehdä ammattiliitto eikä kukaan muukaan. Kuten eilen väitin, irtisanoutumisen mekaniikka poikkeaa olennaisesti lakosta.
Yksityinen ihminen tekee itsenäiset päätökset toimeentulonsa
jatkumisesta. Harvalla meistä on mahdollisuus odottaa kuuden viikon
karenssin umpeutumista vaikka työttömyyskassaan kuuluisimmekin. Jostain
siis yritämme rahat saada? Toisesta työsuhteesta? Alalla?
Vuokratyöfirmasta? Ulkomailta? Alan ulkopuolelta? Syödä säästöjämme?
Eikä vaihtoehdot tähän lopu. Ja eri ihmiset toimivat eri tavoilla,
kaikilla mahdollisilla ja mahdottomilla tavoilla.
Jos kokisin, että minut olisi “pakotettu irtisanoutumaan” ,en edes vettä
heittäisi vanhan työnantajan suuntaan. Tällaisena aikana kun on
muitakin mahdollisuuksia. Lyhyt – tai pidempikestoisia. Jopa
toistaiseksi voimassa olevia. Jopa kaukanakin.
Erikoiskoulutettuja sairaanhoitajia ei hetkessä, eikä ilmaiseksi
kouluteta. Joten suomalaisen yhteiskunnan kannalta todennäköisesti
halvin lasku seuraisi siitä, että irtisanoutuneet siirtyisivät
vuokratyöntekijöiksi ja möisivät työpanoksensa edelleen samoille
sairaaloille, nyt vain selvästi korkeammasta hinnasta.
Ja tästä syntyisi väistämättä kierre, joka vie jenkkimalliseen sairaanhoitoon. Sitäkö me haluamme?
Eikä siitäkään ole varmuutta. Jos vain 10-15 % listoihin nimensä
laittaneista poistuu alalta seuraukset ovat todennäköisesti
veronmaksajille kalliimmat kuin vaaditun mukainen palkankorotus koko
kuntasektorille.
Totta kai tämä on uhkakuva. Mutta mielestäni aika realistinen.
Ja täysin kaikkien korporaatioitten päätösten ulottumattomissa. Eikö?
Pitäisikö meidän sallia hallituksen ottaa tällainen riski?
Aivan marginaalista puuhastelua on työnantajien ja sairaaloitten
”listojen” tarkistus. Se ei missään tapauksessa ratkaise yhtään mitään.
Aivan yhtä kestämättömältä, hyvin ymmärrettäviltä tosin eikä lainkaan
hyväksyttäviltä, kuulostavat Vanhasen ja Kataisen inttäminen ”ei latin
latia, ei ole jaettavaa”.
Henkilökohtaisen loukatun ylpeyden aika on ohi.
Ohi on myös ”neuvottelujärjestelmän hajoamisen”, ”rahan
riittämättömyyden” ja ”kunnallisen palkkatasa-arvon” ajat. 50 vuoden
aikana rakennetun hyvinvointivaltion alasajo ei ole leikin asia. En
usko, että edes 10 % äänestäjäkunnasta sitä hyväksyisi.
Mitä voitaisi vielä tehdä? Voidaanko mitään?
En olisi kuvitellut, että koskaan tätä sanoisin, mutta nyt vähän kaipaan
Kekkosta ja hänen toimenpiteitään hätätilahallituksen aikaansaamiseksi.
Tämä peli on puhallettava poikki ennen irtisanoutumisia. Jos Tasavallan Presidentti katsoo olevansa arvojohtaja, niin nyt olisi korkea aika lunastaa arvovalta teoilla.
Toivottavasti olen väärässä.
Pahimmoillaan aikaa on runsas vuorokausi.
Näyttää siltä, että
Matti Vanhanen, Jyrki Kataisen tukemana,
onnistuu romuttamaan noin 50 vuoden aikana rakennetun hyvinvointivaltion
perustan muutamassa kuukaudessa. Alallaan ainakin Euroopan ennätys, ehkä jopa maailman. Hyvä pojat! Kiva päästä historian lehdille, eikö?
On luonnollisesti ymmärrettävää, että ennen ensi perjantaita, 19.10.2007
jolloin joukkoirtisanoutumisen tulisi tapahtua, hallituksen on kovin
vaikea julkisuudessa tehdä mitään näyttävää ratkaisua. Mutta ellei
siihen mennessä jotain tehdä, voidaan perustellusti väittää suomalaisen
hyvinvointivaltion alasajon alkaneen.
Nyt ei ole kyseessä lakon uhka vaan joukkoirtisanoutuminen.
On huomattava, että jälkimmäinen on tarkoitettu peruuttamattomaksi. Sen
lähtökohtana ei ole työsuhteitten jatkuminen automaattisesti kun
sopimukseen päästään, vaan yksinomaan työsuhteitten päättäminen.
Irtisanoutumisen jälkeen aloite siirtyy lopullisesti yksittäisille hoitajille.
Maassa ei ole sellaista organisaatiota, eikä henkilöä joka voisi
irtisanoutumiset perua. Ei valtakunnansovittelija, ei kuntatyönantaja,
ei pääministeri, ei Tehykään pysty, vaikka haluaisi, enää niitä
mahtikäskyllä peruuttamaan sitten kun sopimus aikaan saadaan.
Ja näinhän se olisi:
- Ellei palkkoja korjata, ilmeisesti noin 15 – 20 prosenttia
hoitajista sanoutuu irti. Ellei palkkoja korjata ei ala enää
tulevaisuudessa houkuttele työntekijöitä. Kallein vaihtoehto on antaa
tilanteen mennä välienselvittelyyn. Sen maksavat kuolevat kansalaiset.
- Valtio ja kunnat vastaavat nykyjärjestelmämme mukaan kansalaisten
perusturvallisuudesta mukaan lukien terveydenhoito. Kaikissa
tilanteissa.
- Tehyllä ei ole ollut, eikä ole edelleenkään uskottavaa, lievempää
ja samalla toimivaa painostamismenetelmää. Muutaman kerran, noin 10
vuoden välein, se on yrittänyt saada korjausta kokemaansa kuoppaan ja
aina se on kaatunut suojelutyöhön.
- Koska eduskunta on jo vuosia siirtänyt palveluvastuita kunnille ja
vähentänyt kuntasektorin valtionrahoitusta, eivät kunnat yksin voi
sopimusta tehdä rahanpuutteen vuoksi. Rahoituksen on tultava valtiolta.
- Jos tilanne pääsee irtisanoutumisiin asti se on kansalaisten
kannalta kaikkein kallein vaihtoehto. Sillä se tarkoittaa julkisen
terveydenhoidon ja sen seurauksena hyvinvointivaltion alasajoa.
- Jos tilanne pääsee irtisanoutumisiin asti vastuussa ovat kaikki
kolme suurta puoluetta: Keskustapuolue, Kokoomus ja
Sosiaalidemokraatit. Vastuuhenkilöinä Matti Vanhanen ja Jyrki Katainen.
Voisiko Vanhanen olla kiinnostuneempi 141 tuen jatkumisesta kuin
terveydenhoitojärjestelmän romuttamisesta? Entä, voisiko Katainen olla
kiinnostuneempi repimään suomalaisen terveydenhoitojärjestelmän kuin
neuvottelemaan ja sopimaan? Toivon, että eivät ole.
Mutta paljon pitäisi tapahtua ennen ylihuomista. Riittääkö aika?
Taitaa työmarkkinoiden
konsensus tulla tiensä päähän. Ja taitaa aika moni kansanedustaja
päästä kunnanvaltuustosta tätä vauhtia. Tehyn toimet saattavat jopa auttaa
räjäyttämään lian pois poliittisesta järjestelmästämme?
Jaa, että miksi? Koska eduskuntavaaleissa koko poliittinen kenttä antoi
tukensa naisvaltaisten matalapalkka-alojen palkankorjauksille.
Vaalien jälkeen, vastuunkantajia edellä mainituille lupauksille on ollut enempi vähemmän. Erityisesti pääministerin (
keskustapuolue) ja valtionvarainministerin (
kokoomus) suulla on useaan kertaan todettu, että jo sovitun tason yli ei mennä. Ja edellisten hallitusten vastuunkantaja (
demarit)
moitti nykyistä hallitusta pitkälti itse rakentamastaan sotkusta. Ja
yllätys yllätys, ketkä ovatkaan päättämässä työnantajan ominaisuudessa
kunta-alan työ- ja virkaehtosopimuksesta.
Samaiset puolueet.
Kunnallisen työmarkkinalaitoksen
päättävän elimen nimi ei ole Markku Jalonen.
“Työmarkkinasopimuksesta päättää Kunnallisen työmarkkinalaitoksen
valtuuskunta. Siihen kuuluu 11 jäsentä. Heidän kaikkien nimien perässä
lukee avoimesti kok (3), kesk. (3), sd (3), vihr. (1) tai vas (1).
Puheenjohtaja, johtaja Pekka Palola, Tampere, sd.
Eduskunta on päätöksillään jo nyt imenyt kuntasektorin rahat, ehkä
Espoota lukuun ottamatta. Koska kunnilla ei enää ole mistä ottaa, olisi
yllä
mainittujen henkilöiden syytä keskustella puoluetovereittensa Vanhasen, Kataisen, Cronbergin ja Wallinin kanssa. Puhuisivat ainakin samaa munkkilatinaa. Ja kassassa on rahaa.
Neuvottelujärjestelmä, jonka toimivuuden takeena on ollut keskinäinen
kateus on romuttunut viimeistään siinä vaiheessa, kun Tehy irtisanoi
TNJ-sopimuksensa Superin kanssa viime perjantaina. No Akava kai vikisee
jatkossakin omaa erinomaisuuttaan.
Vieläkään ei kukaan voi perustellusti kertoa kuinka suuri on tulevan sopimuksen loppulasku nykyvaatimuksilla.
Haarukka 450 - 2.500 miljoonaa per vuosi on luonteeltaan suuntaa-antava. Suurin ihmetyksen aihe lienee Superin ja Tehyn välinen päällekkäisyys:
Jos kuntatyönantaja maksaa palkkaa tehtävänimikkeiden, ei jäsenyyden
perusteella Superiin mahdollisesti kuuluva Tehyn ammattinimikkeissä
työskentelevä ei hyödy liittonsa sopimuksesta senttiäkään. Mutta Tehyyn
kuuluva, Superin ammattinimikkeissä työskentelevä saa Superin sopimuksen
mukaista korotettua palkkaa. Entäpä jälkimmäisen meneminen lakkoon,
josta nyt ei ole kysymys? Jos kuntatyönantaja maksaa työntekijän
jäsenyyden mukaan, ja edellä mainituilla perusteilla yksittäisessä
sairaalassa on samaa tehtävää tekeviä joista osan palkkaa korotetaan,
toisten ei.
Mitäköhän tuumaa tasa-arvo valtuutettu? Onpahan mielenkiintoinen keitos.
Mutta joka kunnassa ja kuntainliitossa ja vastaavassa
KUNTAPUOLUE odottaa vielä kieli pitkällä. Ja poliitikot ja poliittinen järjestelmä on päässyt nyt minne se kuuluu: Temppelin harjalle.
Nimittäin, päätetään mitä tahansa, päätöksen tekevät poliitikot KESKENÄÄN. Siinä sitä sitten istutaan kavereitten kanssa eikä esteellinen ole kukaan.
Jos Tehyn osalta annetaan periksi, enkä oikein usko heidän venyttäneen jousta tähän asti vain huvikseen, vähintään Sairaanhoito
sektori saanee korotuksen. Ihan vaan koulutustaustojen samanlaisuudesta johtuen se laajenee ainakin kattamaan koko
Terveydenhoidon, ehkä jopa
Sosiaali- ja Terveydenhoidon.
Aivan varmasti reippaan AKAVAn opettajat, insinöörit, lääkärit, …
vaativat oman osuutensa haaskalta. Jos sitten kävisi niin, että kaikki
kunnan virkamiehet saavat korotuksen uskommeko, että kiltit valtion
virkamiehet tyytyisivät sopimaansa? Varmasti viimeistään nykyisen
sopimuksen päättyessä, mutta mitä suurimmalla varmuudella ensimmäisen
mahdollisen tekosyyn ilmaantuessa, he hankkivat itselleen samat
korotukset.
Mahtaa Teknologiateollisuus, Kemianteollisuus ja Elinkeinoelämän
Keskusliitto kirota kiirettään? Olisi ehkä kannattanut odottaa? Mutta
jälkiviisasteluahan tämä on. Mutta jäsenkunta ei sopimuksen tekijöitä
kummallakaan puolella ainakaan selkään taputtele.
Jälkiviisastelua sen sijaan ei liene se mitä Suomen kansataloudessa tapahtuu? Ilman
voimakkaasti kiihtyvää inflaatiota tästä ei selvitä. Samalla verotusta
on kiristettävä tai muulla tavalla hankittava riittävästi rahoitusta. Ja
kun rahaa ei ilmeisesti tällaisiä määriä vapaanakaan ole, ja kruunun
kalleudet on jo myyty, se saattaa merkitä lisävelan ottamista. Tuskinpa
kukaan muistaakaan, että Kataisen 150 miljoonan euron lisäpalkkapotin
ohella piti lyhentää 60.000 miljoonan lainataakkaa 2.000 miljoonalla?
On mielestäni perusteltua väittää, että kansallinen kilpailukykymme kokee vähintäänkin kovan kolauksen.
Pieninkin katalysaattori kaukaisesta kavalasta maailmasta saattaa, siis saattaa katkaista kamelin selän.
Tuolla valtakunnallisen päivälehden puolella
Arja Alhon/Jukka Tarkan jutuissa on käyty sittenkin mielenkiintoista keskustelua. Sääli kun se loppuu.
Yhä mielenkiintoisempia asioita nousee keskusteluun TEHYn jäsenten
joukkoirtisanoutumisilmoituksen perusteella. Olen muutaman näkökulman
postaamassa alla.
Yhteenvetoa alla olevista postauksista:
- Eilisen kirjoitukseni mukaan
kukaan ei vielä tiedä ketä mahdollisen Tehyn toiminnan seuraksista
syntyvä tulos koskee ja tämän seurauksena haarukka, vaatimuksenkin
perusteella, on 450 – 2.500 miljoonaa euroa. Sen vahvisti
valtakunnallinen päivälehti tänään.
- Eilisen vp.n kommentin perusteella kunta-alan ”työnantajina” toimii puoluepoliittisin perustein nimitetty, kuntia edustava valtuuskunta.
- “Kunnassa työnantaja-asioista vastaa kunnanhallitus, sekin tuli
nyt selväksi. Kuinkahan monta kunnan palkollista eri kuntien
hallituksiin mahtaakaan kuulua?”
- Onko KUNTAPUOLUEEN kokoa (laajasti ottaen) kunnissa tutkittu?
- Kunnallinen neuvottelujärjestelmä nykymuodossaan on tullut tiensä päähän.
· vp kirjoittaa:
12. lokakuuta 2007 kello 11.06
Jossain pääkirjoituksessa vaadittiin myös “kuntatyönantajaa” katsomaan
peiliin neuvottelujen tässä vaiheessa. Jäin miettimään, kuka tai keitä
sieltä peilistä oikein mahtaisi näkyä?
ELI: mikä elin tai kuka henkilö oikein on esim. HUS:n sairaanhoitajan
tai Lahden kaupungin terveydenhoitajan työnantaja? Ehdokkaita on aika
monta: Markku Jalonen, hänen hallituksensa, HUS:n hallitus ja/tai tj.,
ao. sairaalan johtokunta, henkilöstöjohtaja jne., Lahden
kaupunginhallitus, kaupunginjohtaja, terveyslautakunta jne. vai
kuka/mikä?
Nykytilanteessa vastaus taitaa löytyä tuolta listan alkupäästä. Mutta
onko siinä kysymys muusta kuin siitä, että ne todelliset työnantajat
ovat ulkoistaneet osan hommistaan tuolle porukalle. Työnantajan vastuuta
kannetaan (esim. rekrytointi) ja ongelmia tarkastellaan (esim.
hoitotakuu) todellisuudessa ihan jossain muualla kuin Kunnallisen
työmarkkinalaitoksen teknokraattien toimistossa. Kentällä vain
pelimerkkien määrä on kovin vähäinen, kun suurin erä tulee
tiedoksiantona Helsingistä. Päivittäistä keskustelua seuratessa noita
työnantajan tehtäviä hoitavia henkilöitä ja ryhmiä esim. kunnassa
näyttää olevan todellinen leegio. Tosin vähemmän silloin, kun hankalia
päätöksiä on pakko tehdä.
Samaan aikaan valtiovalta alkaa ymmärtää antamiansa henkilöstön
määräsuosituksia yhä sitovammin, joissain kohtaa jo uhkasakkojen
voimalla. On siinä olemista työnantajana!
·
eaglesflysingly kirjoittaa:
12. lokakuuta 2007 kello 16.22
vp:lle
Erinomainen kysymys.
Työ- ja virkaehtosopimuksen solmimisen osalta olisiko Kuntaliitto?
Ainakin se olisi aika luontevaa? “Hauskaa” on, että oli se kuka tahansa,
se ei sopimuksen seurauksista vastuuta kanna. Sen jäsenet kantavat.
Ja edelleen, jos luulen ääneen väittäisin, että se porukka joka päättää
neuvottelutaktiikasta ja sopimuksesta on poliittisesti valittu. Ja se
taas merkitsee, että päätöksenteko käytännössä on poliittisilla
puolueilla. Joten ympäri käydään, yhteen tullaan.
Mitä enemmän tämänkin pelin rakenteita pöyhii, sitä enemmän sieraimiin
sattuu. Jos ylläoleva pitää paikkansa, ei ihme, että muutosta ei
tapahdu.
Ystäväni ilmaisi asian näin: Pääsyyhän on siinä että asiaa ei ole
hoidettu ajallaan. Kun suomalaisesta poliittisesta järjestelmästä on
ilmeisesti kysymys en ihmettele.
Läpeensä mätä.
· vp kirjoittaa:
12. lokakuuta 2007 kello 17.59
eaglesflysinglyn kommentti sai minut kurkistamaan sivulle
www.kuntatyonantajat.fi.
Linkkiä en osaa tehdä, mutta suosittelen. Sieltä löytyy ihan
mielenkiintoista lisätietoa edelliselle kommentilleni, joka oli
kirjoitettu vähän ns. fiiliksen pohjalta.
Siis: työmarkkinasopimuksesta päättää Kunnallisen työmarkkinalaitoksen
valtuuskunta. Siihen kuuluu 11 jäsentä. Heidän kaikkien nimien perässä
lukee avoimesti kok (3), kesk. (3), sd (3), vihr. (1) tai vas (1). Jos
se kaipaamani Kuntatyönantajan peilikuva halutaan nimetä, niin hän on
kaiketi ko. porukan puheenjohtaja, johtaja Pekka Palola, Tampere, sd.
Edellisen perusteella on aika mielenkiintoista, että monet
vaikutusvaltaiset henkilöt ovat ilmoittaneet, että poliitikot pitäköön
näppinsä erossa työmarkkina-asioista!
Kunnassa työnantaja-asioista vastaa kunnanhallitus, sekin tuli nyt
selväksi. Kuinkahan monta kunnan palkollista eri kuntien hallituksiin
mahtaakaan kuulua?
Markku Jalosen johtaman toimiston henkilökuntaa on n. 45 henkeä.
·
eaglesflysingly kirjoittaa:
Kommenttisi on arvioitavana.
13. lokakuuta 2007 kello 9.16
“Kunnassa työnantaja-asioista vastaa kunnanhallitus, sekin tuli nyt
selväksi. Kuinkahan monta kunnan palkollista eri kuntien hallituksiin
mahtaakaan kuulua?”
Ja taas yksi järjestelmämme kipupiste: kuntapuolue. On aivan selvä, että
kunnanhallituksessa ja kunnanvaltuustossa toimivat kunnan työntekijät
ovat huolissaan työpaikastaan. Samoin jos perheen toinen aikuinen, tai
veli, sisko… on kunnalla töissä. Varsinkin näinä aikoina.
Toiminnallaan kuntapuolue pystyy jarruttamaan kunnan kaikkia
kehittämistoimia merkittävästi. Ja kuntapuolue kattaa helposti kaikki
poliittiset puolueet, koska intressi - oman työpaikan säilyminen - on
yhteinen. Ja sen verran lyhytnäköisenä meitä ihmisiä pidän, että lyhyt
aikaväli ja oma etu, kuinka kuviteltuja tahansa ovatkin, ovat keskeisiä
päätöksenteon kriteereitä. Sitä paitsi, väittäisin, että mitä pienempi
kunta sitä “sisäsiittoisempi” ja “konsensushakuisempi” myös kunnan
päätöksenteko on.
Joku, jonka pitäisi tietää, heitti muistaakseni kerran, täällä
pääkaupunkiseudulla, että kuntapuolueen kannatus eräässä kaupungissa
lienee 30 %. Onkohan asiaa tutkittu? Olisi korkea aika.
On ollut mielenkiintoista selvittää kuinka montaa tämä Tehyn
”työtaistelutoimenpide” koskee. Enpä usko, että monikaan vielä osaa
moiseen vastata.
Ensinnäkin: Onko joukkoirtisanoutuminen
Suomen lain mukaan
työtaistelutoimenpide? Käsitykseni mukaan ei ole, koska laki ei moista
termiä tunne. Jos olen oikeassa, onko liitto velvollinen tekemän
työtaisteluilmoituksen? Voiko valtakunnansovittelija yleensäkään
sovitella? Irtisanoutuminen kun on henkilökohtainen ratkaisu, aina.
Täytyykö jokaisen liiton jäsenen erikseen antaa valtakirja liitolleen
heidän palkkausriitansa ratkaisemiseksi? Voiko liitto sen jälkeen tehdä
yksittäistä työntekijää koskevan virka- tai työsopimuksen? Edes
valtakirjalla?
Toiseksi: Kenen eduksi mahdolliset palkankorotukset
koituvat? Kun eri koulutusryhmässä (esim lähihoitajat, perushoitajat,
sairaanhoitajat) olevat kuntien työntekijät voivat olla samassa liitossa
(joko Tehy
tai Super), millä tavalla mahdollisen
työtaistelun tulos koituu eri henkilöille palkanlisäksi? Aiheuttaako
tämä työtaistelu sen, että palkankorotukset siirtyvät automaattisesti
koko sairaanhoidon sektorille, koko terveydenhoidon sektorille vai
peräti kok kuntasektorille? Naisille vai myös miehille? Väärin
kohdennetusta tuloksesta meillä on esimerkkinä jo tehdyt sopimukset.
Samalla tavallako kohdistuisivat Tehyn taistelun jälkeen tulokset myös
muille? Vain henkilökohtaisina palkankorotuksina irtisanoutuneille?
Vastausta tähän en ole löytänyt, etsimisestä huolimatta.
Kolmanneksi: Vastauksella on aika iso merkitys.
Vaadittu taso on 6.000 euroa vuodessa per henkilö. (Hsk ja
valtion/kuntien verot menisivät päittäin. Alla suuntaa antavia
vaikutuksia.)
Riippuen vähän siitä mitä tietoja käyttää, lasku voi olla vuodessa:
Jos Tehyn kuntasektorin jäsenet (70.000 + sanotaan 75.000) vaikutus:
450 miljoonaa
Jos TNJ:n puitteissa (Tehy ja Super = 23 % 428.000 = 98 500) vaikutus:
588 miljoonaa euroa
Jos Kuntien terveydenhuollon henkilöstö (132.000) vaikutus:
800 miljoonaa euroa
Jos koko kuntasektori (428.000) vaikutus:
2.500 miljoonaa euroa
Siis vuodessa, vuodesta 2008 alkaen.
Siinä sitä
Juhani Saloniukselle pohtimista. Edellytyksellä, että kyseessä olisi työtaistelutoimi. Siinä miettimistä myös
Vanhaselle, Kataiselle, Cronbergille ja Wallinille.
Jos he kuvittelevat tämän tilanteen häviävän panemalla pää pensaaseen,
taitavat erehtyä. Lienee aika selvää, että Tehy on laatinut
yksityiskohtaisen ohjelman nostaakseen jäsenistönsä yleisesti
hyväksytystä kuopasta. Eikä heillä enää tässä vaiheessa ole paljoa
menetettävää.
Sattuneesta syystä olen parin viime viikon aikana ryhtynyt selvittämään
mitä tiloja ja palveluita Helsingissä on tarjolla asukkaille yleensä ja
eläkeläisille sekä työttömille erityisesti.
Nykykuva on varsin positiivinen.
Tutkimusmatkani on tosin vielä aivan alussa. Kaikkialla olen tavannut
miellyttäviä, palvelunhaluisia, hymyileviä ihmisiä. Tiloja on ja ne ovat
asialliset ja ennen kaikkea viihtyisiä, joskus toki himpun verran
virastomaisia. Ja tuntuu siltä, että tilaa riittäisi vielä vaikka kuinka
monelle, vaan ei ehkä aivan mihin tahansa.
Käyntini
Meilahden virkistyskeskuksessa erityisesti
pani minut kirjoittamaan. Monia vuosia olen ajellut ohi polkupyörällä ja
todennut, että kyseessä on Helsingin kaupungin tila. Koskaan minulle
vaan ei ole selvinnyt mikä ja kenelle tarkoitettu. Mahtava talo viime
vuosisadan alulta(?), upeat tilat, viihtyisästi kalustettu, loistava
ympäristö ja miellyttävä vastuuhenkilö. Kahvit, pullat ja paakelsit
kohderyhmään kuuluville asevelihintaan. Ohjelmana esimerkiksi Joogaa,
Seniorijumppaa, Yhteislauluja, Tanssia, Luentoja ja muuta. Eli kaikkea
mitä ikäihmisille pruukataan tarjota.
Voisiko tarjota jotain muutakin? Luentosarjoja, keskustelutilaisuuksia
ajankohtaisista tai muuten vaan kiinnostavista aiheista, yritys- tai
tuote-esittelyjä… ? Omaehtoinen luennointi tai koulutus? Erityisesti
tekeminen loisti poissaolollaan. Miten olisi opastettu askartelu?
Puutyöt, Kudonta, Puutarhanhoito, Ruoanlaitto ??
Tulevat eläkeläiset ja suurin osa nykyisistäkin, ovat vielä ”täydessä” iskussa.
”Leiki, laula ja heitä jalkaa” - toiminta ei välttämättä heitä innosta.
Työiässä olevia työttömiä vielä vähemmän. Mutta samanikäisten seura
saattaisi olla hyväksi monelle jo varhaisessa eläkeiässä. Älynystyröiden
rapsuttelu saattaisi estää dementiaa. Ystävystyminen on vielä
“helppoa”, vaikeutuu kuulemma vuosi vuodelta. Saattaisi pitää huolta
jopa siitä, että perinteisen tarjonnan tarve tulee vasta vuosien
kuluttua, jos ollenkaan.
Mitä saattaisi olla hyvä tehdä? Suulla suuremmalla:
tiedotus, tiedotus, tiedotus.
Millä tavalla kohderyhmä saadaan tietoiseksi tarjonnasta? tulemaan
paikalle arkisin klo 8 - 16? Aktiviteetteja nykyaikaisen varttuneen
kansalaisen maun mukaisesti. Ja erityisesti pojille, kyllä tytöt
itsestään huolen pitää. Mitä kohderyhmään kuuluvat todella haluavat?
Eikä mitään nykyistä tarvitse ottaa pois, uudelle on sijaa ja tilaa.
Eikä toimivasta
Wlanistakaan haittaa olisi.
Taidanpa käydä tänäänkin.
PS:
Tämä juttu on alun perin julkaistu 3.10., mutta ikiomien
nettisähläilyjen vuoksi merkitty yksityiseksi, jolloin sitä eivät muut
ole voineet ihailla.
Nyt pitäisi näkyä.
Yksi kuukausi Tehyä takana. Varmaan toinen mokoma edessä.
Olen kovasti kommentoinut HS:n blogissa
Senttipeliä Jukka
Tarkan ja Arja Alhon kirjoituksia asiasta jota nyt voisi kuvata nimellä
Tehyläisten lakko. Kuukaudessa kertyy näköjään paljon kommentoitavaa.
Kun kirjoittelen lähinnä selvittääkseni omia ajatuksiani, päätin
selvittää mitä olen eri vaiheissa ollut mieltä, suoria kopioita
kommenteista jommankumman artikkeliin. Ne toivottavasti ovat luettavissa
alla.
Mitä tähänastisesta voisin yhteenvetona sanoa?
- ”Kiltit tytöt” ovat ottaneet homman, joka nakertaa julkishallintomme talouden perustoja.
- He ovat vähintäänkin kyseenalaistamassa valtion ja kuntien palkkarakenteen ja – tason sekä neuvottelujärjestelmän.
- Jatkaessaan he pakottavat hallituspuolueet neuvotteluvastapuoliksi.
- Siinä mielessä he ehkä selkeyttävät valtiontalouden vs.
kuntatalouden välistä nollasummapeliä, joka nyt näyttää johtavan
maaseudun autioitumiseen ja maan säästämiseen konkurssiin.
- Ilmeisesti Tehyn jäsenistön mielestä nyt on tehostettu ja höylätty tarpeeksi.
Jos kiinnostaa:
·
eaglesflysingly kirjoittaa:
11. syyskuuta 2007 kello 16.07
Olen arvostanut, ja arvostan edelleenkin Jukka Tarkkaa. Mutta, mutta…
Uskotko todella, että vuosikymmenien palkkavinoutumat hoidetaan ilman lakkoja?
Käytännössä ja nykysysteemillä, ei muita keinoja ole kuin neuvottelut,
lakkovaroitus, neuvottelut sovittelijan avustuksella, lakko. Tietenkin,
ellei Eduskunta säädä erityistä lakia. Pakkosovittelu ei liene
mahdollinen?
Inhottavaahan tässä on se, että lakon seuraukset kohdistuvat kaikissa tapauksessa veronmaksajiin.
Mutta uskotko todella, että vuosikymmenien palkkavinoutumat voidaan hoitaa ilman lakkoja?
·
eaglesflysingly kirjoittaa:
12. syyskuuta 2007 kello 13.58
Gaius, asiaa puhut.
Ja valitettavasti ainoa tapa muuttaa nykyjärjestelmän mukaisia
palkkarakenteita lienee lakon kautta. 150 miljoonaa kun ei korjaa yhtään
mitään. Itse asiassa ehkä jopa kasvattaa eroa tehtyjen sopimusten
piirissä oleviin.
·
eaglesflysingly kirjoittaa:
12. syyskuuta 2007 kello 12.49
Olihan se, lääkärilakko. Ja katsopa kuinka lähti palkat kasvuun.
Miten kuntatyönantajan tarjous olisi muuttanut palkkarakennetta
tasaisempaan suuntaan on minulle kyllä arvoitus. Maksimissaan olisi
pidetty erot ennallaan. Elämme muuten mielenkiintoista vaihetta;
kuntatyönantaja uhkailee “terveydenhoidon naisaloja” matalapalkkalisän
menetystä lakkoon lähteville. (Neuvottelutaktiikkaa luonnollisesti) Ja
seuraavaksi marssitettaisi Pihkalan porukat paikalle? Mutta mistä?
Juuri kuulemani Vanhasen lausuma siitä, että150 M€ mutta ei enempää on
valtion vastaantulo. Nyt sitten aletaan punnita kilttien tyttöjen
päättäväisyyttä, sitoutuneisuutta palkkojensa korjaamiseen.
·
eaglesflysingly kirjoittaa:
13. syyskuuta 2007 kello 21.56
Kilteillä tytöillä on näytön paikka. Toivottavasti he, tai oikeastaan
heidän järjestönsä osaa toimia yhtä tuloksekkaasti kuin Tarkan
mainitsema Lääkäriliitto. Tosin lähtökohdat poikkeavat olennaisesti
toisistaan, eikä vähiten lukumäärien vuoksi.
Mutta soisi kilttien tyttöjen muistavan myös, että kuntatyönantajat
lopettivat myös neuvottelut Lääkäriliiton kanssa. Väittäisin, että syynä
oli juuri tuo lukumääräkysymys. Ei voida tehdä haluttua (lue =
rahakasta) ratkaisua ennen kuin tyttöjen sopimus on allekirjoitettu.
Näkevät muuten, että taas tuli tyrittyä.
·
eaglesflysingly kirjoittaa:
14. syyskuuta 2007 kello 19.42
Arjalle
Eduskunnassa aika moni valiokuntaa päättää palkoista, mutta mutkan kautta, ehkä.
Esimerkiksi nykyinen hallitus on tekemällä tehnyt itsensä, tai ainakin
joutunut itse osapuoleksi. Mikä valiokunta päättää kuntien
valtionosuuksista? Ainakin he päättävät palkoista. Mikä valiokunta
päättää budjetista? He päättävät palkoista. Jne. Mutta ehkä todella
eduskunnan päättäjät eivät tee päätöksiään reaalimaailmassa? (No
offence!)
Tobbicille
Väittäisin, että kaikki tarvitsevat jossain vaiheessa ainakin ns.
sosiaali- ja terveyspalveluja., sinäkin. Pienessä maassa, varsinkaan
sellaisessa jolla on meidän ympäristö, näiden järjestäminen
markkinatalouden periaatteiden mukaan olisi pitänyt huolen siitä, ettei
meitä olisi. Nyt tilanne on osin toisin muuttumassa. Parempaan tai
huonompaan, tehokkaampaan tai tehottomampaan - tiedä häntä. Mutta
järjestelmiä ei voi hetkessä muuttaa ilman, että yhteiskuntarauha
järkkyy. Ja hetki tarkoittaa vähintään sukupolvea.
·
eaglesflysingly kirjoittaa:
13. syyskuuta 2007 kello 14.43
Arja
Ilman ilkeyden häivääkään - tämäkö on sitä samaa mitä tarkoitit, kun aikoinaan annoit täyden poliittisen tukesi?
Lähtökohdista olen kyllä kanssasi samaa mieltä. Erityisesti, että “näitä
tekijöitä - kertomuksellisuutta, hyödyllisyyttä ja käsityöläisyyttä -
löytyy liian vähän nykyisenmuotoisesta kapitalismista. Sijoittajien
pääomalle asetettujen voittotavoitteiden nopeatempoisessa puristuksessa
myös julkinen työ pusertuu samaan irtautumiseen reaalimaailmasta.”
Mutta se ei kamalasti varmaankaan auta potentiaalisia lakkolaisia? Eikä
seuraavakaan: Meillä käytetään suunnattomasti aikaa erilaisten mittarien
värkkäämiseen. (Myönnän, että itse olen edelleen niiden vakaa
kannattaja, varsinkin yksityisellä sektorilla. Siellä kun voi helpommin
äänestää jaloillaan…) Entisenä “mittarinvärkkääjäkonsulttina” alkaa olla
varsin selvää, että näiden tehokampanjoiden soveltuvuus julkisille
palvelualoille on usein kyseenalaista. Varsinkin, jos niitä aletaan
pitää Jumalan sanasta seuraavina.
·
eaglesflysingly kirjoittaa:
14. syyskuuta 2007 kello 9.29
Hyvä Hoitaja
“Tehdään lakko jossa kukaan ei ole töissä, niin muutos tulee ja äkkiä.”
Tämä on varma tie häviöön. Muualla, muistaakseni täällä sivustolla,
Jukka Tarkka totesi mielestäni aivan oikein lääkäreiden viime lakon
toimivuuden. Tulos ainakin on ollut hyvä päätellen lääkäreiden palkkojen
kehittymisestä lakon jälkeen.
Olet varmasti oikeassa siinä mitä tapahtuisi jos kaikki hoitajat
menisivät kerrallaan lakkoon, eli jos suojatyötäkään ei olisi. Silloin
ensimmäisten potilaskuolemien myötä loppuu ensin kansalaisten tuki ja
sitten alkaakin työhön paluu. Valtaosa alalla vielä olevista on varmasti
työssään ennen kaikkea kutsumuksen, velvollisuudentunnon, oman sisäisen
palonsa tai muun sellaisen, ei palkkaan liittyvän motiivin perusteella.
Varmasti joku tai jotkut järjestöissänne tietää miten elefantti syödään -
pala palalta. Teidän ongelmanne on kuitenkin se, että pienikin muutos
henkilökohtaisessa tulossa aiheuttaa “suuren” muutoksen alanne
palkkakustannuksissa. Ja toinen, jota järjestönne varmasti miettii:
pysyvätkö rivit kasassa myös silloin, kun lakko venyy kun alallanne
valtaosa on edellä kuvatunlaisia “kilttejä tyttöjä”.
Päättäjistä kun valitettavan moni on “pahoja poikia”, joille kuten Arja
sanoi kiire ja hoitajapula eivät ole realiteetteja kun niitä ei tarvitse
itse kohdata. Eurot, sentit ja virheellisestikin laaditut
tehokkuusmittarit ovat.
·
eaglesflysingly kirjoittaa:
13. syyskuuta 2007 kello 14.31
On ja ei. Vaaleissahan tuo nähtiin.
Sitä paitsi, nyt jos koskaan näillä ryhmillä on mahdollisuus KORJATA
palkkaansa suhteessa muihin. Palkankorotusten pitäisi ylittää
Teknologiateollisuuden ja Kemianteollisuuden korotukset korjatakseen
yhtään mitään.
Kuten muusta yhteydestä tiedät, joukot on saatava kasaan ja motivoitua
jo kauan ennen varsinaista aktiivitoiminnan tarvetta. Sitä ennen käydään
psykologista sotaa, puolin jos toisinkin.
·
eaglesflysingly kirjoittaa:
16. syyskuuta 2007 kello 17.20
Kun teorioihin olen jo aikaisemmin sotkeutunut, yritän nyt pitää kieleni
keskellä suuta. Varmasti “automaattikytkös muiden ammattiryhmien
palkkatasoon on perusteeton ja älytön”.
Mutta sellaisiahan me ihmiset olemme. Toimimme tässä ja nyt ja vertaamme
muuhun ympärillämme näkyvään. Vaikka itse edustan kantaa, että arvostus
lähtee itsestä ymmärrän kyllä, että arvostuksen suuruutta tulkitaan
palkkasumman perusteella. Ja jos suhteellista arvostusta ajatellaan
verrattavan …
Kun aikoinaan kuusi- seitsemänkymmentälukujen taitteissa olin olevinani
jonkinlainen ay-aktiivi olin ymmärtävinäni, että teoriassa pitkän
aikavälin suunnittelu oli ihan yes, mutta ainoastaan lyhyellä on
merkitystä “joukoille”. Ymmärrän ja hyväksynkin sen, kyse on monessa
tapauksessa toimeentulosta. AY - johdon kannalta tilanne on
nykyaikainen: Tulos tai ulos. Tuskinpa Paperiliitto ja Metalli omia
TESsejä rakennellessaan kauhean pitkälti ajattelivat: “Näin kun
jatketaan kymmenen vuotta tai enemmän, meidän palkkataso voi alkaa olla
koulutukseen ja vastuuseen nähden kohtuullinen.”
·
eaglesflysingly kirjoittaa:
16. syyskuuta 2007 kello 20.14
Tavalla tai toisella meidän on saatava aikaan kilpailua kaikilla
sektoreilla, myös sairaanhoito, vanhusten hoito, lastenhoito,
kehityshäiriöisten hoito…. Nimittäin ilman kilpailua käy niin kuin tällä
hetkellä. Vaihtoehtoja ei ole, tai niitä on vain niillä, joilla on
varaa maksaa.
Puppusanoja, joskin erilaisia, meillä oli jo riittämiin edellisten
hallitusten aikana. Meidän tavallisten kansalaisten kannalta olisi ihan
hyvä, kun kumpikin puoli keskittyisi tehtäväänsä: kansalaisten
äänitorvena toimimiseen.
Aivan: “Osastolla ja terveysasemalla kaikki on toisin.” Voitaisiko
ajatella, että poliitikot lopettaisivat puppusanageneraattorin
tuottamien lauseitten esittelemisen. Esim: “Terveydenhuollon
kokonaisuudessa on monta kipeää kysymystä vailla ratkaisua kuten 1)
perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon kustannusvastuut valtion
ja kuntien kesken mutta myös 2) onko Suomella varaa ylläpitää
kolminkertaista verovaroin kustannettua järjestelmää, siis julkista,
yksityistä (sv-korvaukset) ja vielä työterveyshuoltoa. Kansainväliset
kokemukset osoittavat, ettei ole mitään ehdotonta ykkösmallia mutta
julkiseen perustuvalla on ehdottomia etuja (senkään ei tarvitse olla
tyylipuhdas).
Sitten on kyse terveydenhuollon johtamisesta ja tavoista vastata
julkishallinnon tehokkuusvaatimuksiin. Kyse on työyhteisöjen
ilmapiiristä ja hyvän ilmapiirin ja johtamisen kautta tulevasta
resurssien optimoimisesta.”
Sitä paitsi. Olihan teidänkin porukalla muutama vuosi aikaa?
Tämä netti kun antaa mahdollisuuden kriittiseen ajatteluun ja kommentointiin.
Rakkaudella,
…ducks in flocks.
·
eaglesflysingly kirjoittaa:
17. syyskuuta 2007 kello 8.11
Pisteen pyöristämiselläkin on aikansa ja paikkansa, eikö? Ja väittäisin
kyllä, että syntyneessä on tarkoituksellista sumutusta aivan riittämiin.
Ulkopolitiikkaa halusi joku/jotkut täällä Suomessa käyttää lyömäaseena.
Olet varmasti oikeassa, että lakko ei yleisesti ottaen kannata. Ainakin
olen siitä samaa mieltä kanssasi perinteisen lakon osalta. Mutta
todennäköisesti esille ottamasi Lääkärilakon kaltainen hyvin paloiteltu,
kohdistettu ja hallittu pitkäkään lakko ei rasita ainakaan
palkanansaitsijaa, edes ryhmänä. Ja varmasti niitä on muitakin vastaavia
rakenteita.
Oikeistopuolueet (sis. keskusta) ovat halunneet markkinoiden toimivan.
Olen samaa mieltä, se on hyvinvointimme kannalta äärimmäisen tärkeää. Ja
esimerkiksi näin markkinat toimivat. Mutta kannattaako ehdoin tahdoin
hakata päätään seinään? Annetaan ymmärtää, että nyt täytetään
palkkakuopat ihan oikealla rahalla. Perintöverouudistuksella lähdetään
“suosimaan” suurten perheyritysten sukupolvenvaihdoksia. Jo tätä ennen
on syntynyt mielestäni aiheellisia henkisiä patoutumia kaiken maailman
taikatieteisiin perustuvien johdon kultaisten kädenpuristusten,
osakeoptioiden, jne. seurauksena. Julkisuudessa toitotetaan
työvoimapulaa…
Ja mitä sitten tapahtuu? Aletaan edistää liittokohtaista ratkaisua.
Erityisesti työnantajan ja etuoikeutettujen työalojen toimesta.
Kuviteltu, ja sitähän se on, 500 euroa kutistuu 30 euroon. Ja tässä sitä
nyt ollaan. Nyt aletaan, sinä ehkä yhtenä ensimmäisistä, maalata kuvaa
lakon kaikenpuolisesta kannattamattomuudesta.
Mutta jos nyt on työvoimapula (ja terveydenhoidon alalla varmasti
ainakin kasvukeskuksissa on), taloudessa pyöritään täysillä, alan
palkkojen jälkeenjääneisyydestä vallitsee varsin suuri yhteisymmärrys,
rahaa tuntuu yhteiskunnassa olevan mielin määrin jne. jne. Jos ei nyt
niin
milloin sitten sitten kilttien tyttöjen sopii odottaa palkkarakenteensa korjautuvan?
(Kun yritän rakentaa ympärilleni kulturellin imagoa
niin sallittaneen lainaus: Ei oikeutta maassa saa, ken itse sit´ ei hanki. Eihän?)
·
eaglesflysingly kirjoittaa:
17. syyskuuta 2007 kello 21.50
Eivätköhän erityisesti nuo Iiron kaksi viimeistä kappaletta summaa
tilanteen aika oikein. Siksikin meidän on saatava sosiaali- ja
terveysalalle vaihtoehtoja nykyiselle monopolistiselle tilanteelle.
Meidän on ulkoistettava ja yksityistettävä sitä sektoria jo yksinomaan
vaihtoehtojen eli toimivien työmarkkinoiden luomiseksi aloille. Meidän
on kasvatettava palkkatasoa, jotta alalle valmistuvat myös sitoutuvan
niihin töihin, eivätkä siirry muille aloille tai ulkomaille. Samalla
saamme myös riittävästi työntekijöitä alalle. Mutta maksaa se.
Nythän tilanne on se, että työnantajat (kunnat, valtio tai oikeammin kai
ao. kirstunhaltijat) käytännössä “säästävät ” lyhyellä aikavälillä jos
toteutetaan perinteinen lakko. Maksumiehiksi joutuvat kuitenkin kaikissa
tapauksissa tavalliset veronmaksajat.
Valtion täytyy samalla entistä selkeämmin ja perusteellisemmin keskittyä
omaan rooteliinsa: luoda pelisäännöt - tilata palvelut - valvoa laatua.
Kyllä, varsikin kasvukeskuksissa mutta myös muilla suuren väestöpohjan
alueilla tarjontaa jo nyt löytyy. Ja ellei löydy sitä on luotava.
·
eaglesflysingly kirjoittaa:
19. syyskuuta 2007 kello 8.22
Viimeisestä kappaleesta olen kanssasi samaa mieltä, vaikka sen
ensimmäisen lauseen osalta joskus tulevaisuudessa maailma on taas
saattanut muuttua.:-) Muusta olenkin sitten eri mieltä.
Ei poliklinikka - palvelun yksityistäminen poikkea muusta
terveydenhoidon yksityistämisestä. Saattaa luonnollisesti olla, että se
vaatii kannattavaksi toimiakseen jotain muutakin. (Mutta en tarkoita
tarkoita helppoja ja näppäriä tapauksia.) Varmasti vain “nopeat ja
näppärät” kiinnostavat mutta tarjotkaa päivystyspolitiikkaa. Menee
taatusti kaupaksi, kriteereistä ja hinnoista se on kiinni. Älä riemastu,
en tarkoita että ISOSTa hinnasta vaan tasapainosta hinnan ja laadun
välillä. Tiedät varmasti, että yksityiset jo nyt hoitavat
sopimussuhteisesti kunnan “päihdeongelmaisia ja vanhuksia”.
Tosin tässä tullaan alue, jossa myyjältä edellytetään ostamisen ja
palvelusopimusten tekemisen asiantuntemusta. Väitän, että sitä ei
kunnan- eikä valtionhallinnossa osata. Terveydenhoidon osalta sitä on
harjoiteltu viime vuosina yllätys, yllätys mm. Ruotsissa. Mutta ei sinne
kannata apinoimaan lähteä, oppimaan korkeintaan.
Autojen katsastuksessa asiakkaina ja maksajana on yksittäinen asiakas.
Todennettaviin tai todentamattomiin kartelleihin ei pienessä maassa ole
pitkä matka. Eikä markkinoiden toimivuus tapahdu hetkessä.
Poliklinikkapalvelun kunta ostaa yksittäiseltä palveluntuottajalta.
Maksut yksittäisille asiakkaille voivat olla samat kuin mitä kunta nyt
veloittaa. Avainsanoina on prosessit, laatutasot, standardit…. ja
VALVONTAPROSESSIT ja - JÄNTEET. Eikä kukaan vakavasti otettava
varmaankaan ole halukas yhden vuoden sopimuksiin.
Tärkeää olisi kuitenkin se, että kunnalla olisi samanlaisia
palveluntarjoajia useita. Eli, että kunnalla olisi vaihtoehtoja. Tämä ja
vai tämä on keskeinen ongelma. Käytännössä se tarkoittaa, että
toimiakseen täytyy olla valmis alkuun jopa tietoisesti suosia “pieniä”
tarjoajia. Muuten julkinen monopoli vaihtuu nopeasti yksityiseksi
monopoliksi.
Taisi mennä turhankin oppimestarimaiseksi ja varmaan hyvin yleiselle tasolle. Mutta se on vaihtoehto.
·
eaglesflysingly kirjoittaa:
18. syyskuuta 2007 kello 11.57
Blogissani totesin olevani sitä mieltä, että julkisen vallan rooli on:
http://hakki47.blogit.kauppale…lan-rooli/
1. Poliitikot laativat pelisäännöt ja virkamiehet valvovat, että niitä noudatetaan.
2. Nyky-yhteiskunnassa julkisen vallan tehtävä ei ole tuottaa.
3. Kun se tuottaa, kuka säätää ja kenelle, kuka valvoo ja ketä?
Aikamoinen yksinkertaistus mutta ole tätä mieltä edelleenkin. Ymmärrän
ja hyväksynkin toki, että virkamiehiä tarvitaan esimerkiksi asioiden
valmisteluun ja joissakin tapauksessa jopa palvelusuoritteeseen
esimerkiksi puolustus, oikeus, poliisi ja varmaan on muitakin. Ja silti
olen edelleen sitä mieltä että, nyky-yhteiskunnassa julkisen vallan
tehtävä ei ole tuottaa. Tästä pääsäännöstä on pienessä maassa tehtävä
myönnytyksiä koska järjellistä kilpailua ei saada toimivaksi.
Myönnytykset ovat varmasti ala- ja aluekohtaisiakin.
Aika muuttuu. Minulla ei ole syytä epäillä että 1952 nämä kolme
kuuluivat virkamiesten kolmen kärkeen. Kuuluvatko vielä? Olisiko
mahdollista, että osa virkamieskunnasta ja poliitikoista ei vain ole
muutosta havainneet? Milloin Adam Smith kirjansa kirjoittikaan?
Mielestäni virkamiehet, joiden toiminnasta tässä lähinnä kuitenkin on
kysymys eivät, taas kerran, pääsäätöisesti tee töitään. Ei veronmaksaja
maksa heille palkkaa siitä, että he - monopolina - tuottavat esimerkiksi
terveyspalvelua, vanhusten- tai lastenhoitoa. Veronmaksaja maksaa
hänelle siitä, että hän saa ao. palvelut hyväksymällänsä, ehkä jopa
yhdessä hyväksytyllä ja määritellyllä laadulla.
Olet, Arja varmaan huomannut, että maassa toimii aivan tavallisille
kansalaisille palveluja tuottavia yksityisiä vanhustenkoteja,
dementiahoitokoteja, sijaisperheitä, lastentarhoja….? Palveluja
tuottavat, usein pienemmin stressein ja tyytyväisemmin aivan samojen
oppilaitosten kasvatit kuin julkisen palvelun laitoksissa. Ja vähintään
samalla innolla ja osaamisella. Ja yhteiskunta maksaa. Kansalainen
haluaa vaihtoehtoja. Vaihtoehdot parantavat laatua.
“Adam Smith lähti klassisessa liberalismissaan siitä, ettei valtion pidä
sekaantua markkinoiden toimintaan. Uusliberalistit sitä vastoin
tunkevat markkinoita joka paikkaan.” Olen kanssasi samaa mieltä. Nyt
ilmeisesti taas historian käyrä on heilahtanut toiseen suuntaa. Mutta
voisiko olla niin, että kansalaiset kokevat valtion ja puolueiden
kaventaneen turhaan heille tarjottavien vaihtoehtojen määrää? Vaikka se
on mahdollista? Koska aito kilpailu parantaa laatua. Eivätkä
virkamiehetkään osaa kilpailuttaa.
“Kilpailuttaminen, yksityistäminen ja ulkoistaminen tunkevat
julkishallinnon johtamiseen kuin tauti. Tämä tauti heikentää,
halvaannuttaa ja jopa tappaa -etenkin jos ei ymmärretä toiminnan
luonnetta.” Aivan, jos ei ymmärretä toiminnan luonnetta. On
valitettavaa, jos puolueet ja virkamiehet ovat lähteneet “ulkoistamaan
ja yksityistämään” toimintaansa väärästä päästä.
“Surreyn yliopiston professori Mark Olssen kiteyttää
hyvin:”Uusliberalismi ei luota ihmiseen. Oletuksena on, että ihmiset
petkuttavat, jos heitä ei valvota…katsotaan miten on pärjätty verrattuna
toisiin.” Minä katson asiaa toisin: Puolueet ja virkamiehet eivät luota
ihmiseen. Oletuksena on, että ihmiset petkuttavat, jos heitä ei
valvota.”
Yllämainittu ei tarkoita, että kaikenkarvaiset julkisen hallinnon
tulos-, tehokkuus-, säästö-, tervehdyttämiskampanjat olisivat mielestäni
millään lailla järkeviä. Useimminkin todennäköisesti päin vastoin.
Kun ei ymmärretä toiminnan luonnetta.
·
eaglesflysingly kirjoittaa:
20. syyskuuta 2007 kello 10.36
Jos edellinen on oikeasti mielipiteesi, ei ihme, että meillä ei rakenteissa koskaan mitkään muutu. Olkoon niin.
·
eaglesflysingly kirjoittaa:
19. syyskuuta 2007 kello 19.57
Oikeassa olet, varsinkin verratessasi poliittisen johtajan kohtaloa
ay-johtajaan. Asiat ovat olennaisen paljon lähempänä arkipäivää, eikä
muisti euroista ja senteistä ole lyhyt vaan tosipitkä. Jos käy niin,
että hoitajatkin liittyvät sopimukseen, niin kuin näyttää niin olemme
mielenkiintoisessa tilanteessa.
1 Mikä vaikutus tämän neuvottelukierroksen kokemuksilla on kunta-alan neuvottelujärjestelmään?
2 Millä tavalla jatkossa korjataan yksittäisen alan palkkojen
tunnustettu jälkeenjääneisyys kun vastapuolena on työnantajamonopoli?
3 Millä tavalla tehty sopimus edistää työssä jaksamista ja lisähenkilökunnan saamista ?
Nämä nyt tulivat ensimmäisenä mieleen.
·
eaglesflysingly kirjoittaa:
24. syyskuuta 2007 kello 12.38
Usko ja ideologia vai tieto ja reaalimaailma?
http://hakki47.blogit.kauppale…-iso-itku/
·
eaglesflysingly kirjoittaa:
21. syyskuuta 2007 kello 17.10
Hyvä, Jukka Jonninen
Tuo ajatuksesi julkisen sektorin palkkojen tarkastamiseksi ennen
yksityisen sektorien neuvotteluja vaikuttaa varsin mielenkiintoiselta
ajatukselta. Hienosäätöönkin jäisi ihan hyviä mahdollisuuksia julkisen
sektorin sisällä. Tosin ajatus, että yksin valtio = korkeimmat
virkamiehet ja poliitikot toimisivat erotuomareina ei tunnu lainkaan
hyvältä. Miten olisi lisäksi nykyiset keskusjärjestöt kummaltakin
puolelta? Olisihan siinä kyllä aika kööri…
·
eaglesflysingly kirjoittaa:
21. syyskuuta 2007 kello 11.05
Palkanansaitsija elää reaalimaailmassa, tässä ja nyt, ei utopiassa.
“Tietenkin pitää paikkansa, että hoitajien koulutustasoon ja vastuuseen
nähden palkka on surkea, kuoppa on siis fakta. Jos se halutaan täyttää,
kuten oikein olisi, on keskityttävä kuopan täyttämiseen eikä siihen,
mitä sen ympärillä on.”
Uskotko todella, että osaamisen, vastuun, rasittavuuden…. osalta
lähitulevaisuudessa, sanotaan nyt vaikka seuraavan 50 vuoden aikana,
luodaan kaikkien töitten ja tehtävien osalta sellainen objektiivinen
mittaamismenetelmä, jonka kaikki osapuolet hyväksyvät?
Usko vaan.
Ja silti säilyy aina kateus.
·
eaglesflysingly kirjoittaa:
23. syyskuuta 2007 kello 14.08
Sillähän ei jälkeenjääneisyyttä korjata, että jaetaan avokätisesti
rahaa. Vaan sillä millä tavalla sitä eri ryhmille jaetaan. Ketkä
tekivätkään ensimmäiset sopimukset, joista muodostui “tavoitetaso”
muille liitoille?
Pulmana saattaa kuitenkin olla se, että “oikeudenmukaisen” palkkatason
saavuttamista ei kansantalous kestä. Siitä taas seuraisi, että eräiden
alojen lakkojen ja lakonuhkien avulla taisteltu ylisuuri palkkaus
pitäisi saada alemmalle tasolle. Enkä usko se ilman kitinöitä menevän
ao. SAK-laisissa liitoissa läpi.
Saavutettu etu ja silleen.
·
eaglesflysingly kirjoittaa:
25. syyskuuta 2007 kello 7.29
Jan Rossille:
Myönnettäköön, että ennakkoluuloni jylläävät, mutta jos Vanhanen olisi
saanut päättää ei olisi luvattu, eikä myöskään annettu mitään. Ja tuskin
olisi edes vaaleja tarvinnut pitää, kyllä mielestäni kyseessä on sen
kokoluokan konservatiivinen poliittinen opportunisti.
Mitä taas tulee kokiksien puheisiin rahamäärän historiallisuudesta,
sallittakoon heille edes se ilo. Kaikki muu tässä asiassa näyttääkin
sitten menevän persiilleen.
·
eaglesflysingly kirjoittaa:
24. syyskuuta 2007 kello 18.02
Todennäköisyys sille, että Metallin ja Kemian ratkaisuista ei inflaatio
lähtisi laukkaamaan on äärimäisen pieni. Mutta kyllä se mahdollista on.
Elämme ilmeisesti ajassa, jossa globaalin talouden ja sen seurauksena
yksittäisten kansojen taloudetkaan eivät välttämättä noudata vanhoja
teorioita.
http://hakki47.blogit.kauppale…inflaatio/
Toisaalta uutta taloutta ei ole ollut, ei ole nyt eikä ole
tulevaisuudessa. Voi kuitenkin olla, että elämme eräänlaista
siirtymäkautta vanhasta uuteen. Silloin voisi kuvitella, että osaavalla,
ketterällä homogeenisella kansantaloudella olisi hyviä mahdollisuuksia.
http://hakki47.blogit.kauppale…-iso-itku/
Kukapa sen vielä tietää?
eaglesflysingly kirjoittaa:
25. syyskuuta 2007 kello 10.52
“Palkkatason asteittain hivuttaminen ylöspäin tuo sentään tulosta edes
ajan mittaan.” Sikäli jos hoitajat tekevät sopimuksen he eivät,
käsitykseni mukaan, hivuta mitään ylöspäin, vaan säilyttävät
nykytilanteen. Milloin ja miten he sitten mielestäsi saisivat alkaa
hivuttaa palkkaansa ylöspäin?
“Lakko tuo pelkkää kärsimystä ja tuhoa sekä heti että pitkällä
aikavälillä.” Mitä muita voimakeinoja työntekijöillä ja heidän
järjestöillä mielestäsi nykylainsäädännön mukaan on tosiasiallisesti
käytettävissään? Massairtisanoutuminen, kuten 1920-luvulla
Upseeriliitto? Ei onnistu nykyaikana eikä tämän ryhmän osalta, toimisi
kyllä. Mutta vertaa aiemmin käsittelemämme Lääkärilakkoa tehokkaana
välineenä.
Kun itse en työnantajan, varsinkaan kunta-ja valtiontyönantajan,
valistuneisuuteen ja hyvään tahtoon usko, pitäisikö lakeja mielestäsi
muuttaa? Miten? Sitenkö, että julkisen sektorin lakko-oikeus
poistetaan.? Pakkosovittelu?
Ja ettei allekirjoitetusta tulisi yksinomaan “työtaisteluhullun” kuva,
muutama ilmoitus elävästä elämästä: En ole koskaan ottanut osaa lakkoon,
sen paremmin lakkolaisena kuin se organisaattorina. Kannatan
erityisesti lakonuhan käyttöä työehtojen parantamisen välineenä, vaikka
itse ole ao. tilanteessa aina äänestänyt jaloillani. Mutta en olisi
suosittelemassa lakko-oikeuden poistamistakaan.
·
eaglesflysingly kirjoittaa:
26. syyskuuta 2007 kello 19.32
Julkisia palveluja tarvitaan. Aina tarvitaan niitä, jotka valmistelevat ja valvovat.
http://hakki47.blogit.kauppale…iso-itku/, eikä varsinkaan näin pienessä maassa riittävää kilpailua löydy joka alalle ja joka alueelle.
Nykyjärjestelmässä hoitajat jos ketkä ovat yhden työnantajan loukussa.
Tietenkin edellytyksellä, että he haluavat tehdä sitä, mitä varten
heidät on koulutettu. Erityisesti tämä pitänee paikkansa muualla
Suomessa kuin suurissa kasvukeskuksissa. En lukuja tiedä, mutta
yksityisen sektorin hoitajien määrä lienee varsin pieni? Kuten taisit
itse mainita, hoitajat eivät voi hypellä yksityisen ja julkisen sektorin
välillä, mahdollisuus mikä lääkäreillä on. Mahdollisuutta, joka
lääkäreillä siis on, kutsutaan vaihtoehdoksi.
Se, että Suomessa terveydenhoitopalveluiden korkea taso edellyttää
yhteiskunnan osallistumista on mielestäni aivan eri asia kuin se, että
yhteiskunnan pitäisi toimia näiden palveluiden tuottajana. Aina silloin
kun se suinkin on mahdollista.
http://hakki47.blogit.kauppale…tukijalka/
Poliitikoista ei toivottavasti koskaan päästä. Itse asiassa meidän
pitäisi saada niitä lisää. Muutenhan koko demokratia rapaantuu. Se mikä
meidän pitäisi saada aikaan, on palata perustuslain lähtökohtaan.
Puolueet ovat kansanedustajien ja kansalaisten yhteistyöryhmiä,
välineitä, ei poliittisen toimeliaisuuden lähtökohta, moottori ja -
valitan - itsetarkoitus.
http://hakki47.blogit.kauppale…itiikasta/
“hyvä johtajuus ei mene tutkinnon mukaan vaan on henkilökohtaisen osaamisen asia” - aivan.
eaglesflysingly kirjoittaa:
26. syyskuuta 2007 kello 12.45
“Hoitajat eivät myöskään lakkoillessaan voi tehdä yhtä kätevästi töitä
yksityisellä kuin lääkärit. Tämä oli eräs niistä syistä miksi taannoinen
lääkärilakko oli “menestyksellinen” täsmälakko.”
Totta kyllä. Hoitajat ovat yhden työnantajan loukussa, ihan kuten kaikki
itäisessä naapurimaassamme vielä 15 vuotta sitten. Ovat luonnollisesti
“aina” olleet. Ja kun päättäjät käytännössä ovat isommat ja pienemmät
poliitikot on turha edes odotella valistunutta, uusia toimintamalleja ja
vaihtoehtoja luotaavaa palkkausjärjestelmä tai -taso keskustelua. Ja
niitä hallinnon sisäänrakennettuja ideologisia mahdottomuuksia ei noin
vain poisteta.
“aina myllätään organisaatioita, kunnat tekevät säästöohjelmia, uudet
johtamisopit korvaavat vasta käyttöön otetut - eikä ketään tunnu
kiinnostavan hiljainen tieto siitä, miten asiat voitaisiin tehdä toisin
ja miten töissä jaksaisi paremmin.”
Sepä. Mutta täytyyhän byrokratiaa saada kasvattaa, sillä sinne saattaa juuri kivasti mahtua poliitikon tuleva työpaikka.
·
eaglesflysingly kirjoittaa:
27. syyskuuta 2007 kello 10.45
Juupa. Eivät ole ihmiset tasa-arvoisia kun tilannetekijätkin vaihtelevat.
Yleisesti äänestämistä, jopa salaista ja suljettua, on pidetty
osoituksena minkä tahansa yhteisön toimivuudesta? Vai olenko ymmärtänyt
väärin? Suloisuudesta en tiedä mutta äänestyksiä kai järjestetään osana
vallankäyttöä? Muulloin toimintaa kutsuttaneen mielipidekyselyyn
vastaamiseksi.
“Siinä ne, joilla on varaa lakon kaltaiseen uljaaseen hullutukseen,
kyykyttävät maan perusteellisesti ne, joilla kerta kaikkiaan ei ole
varaa eikä siksi myöskään halua komeisiin eleisiin pelkän periaatteen
vuoksi.”
Siinä ne, joilla saatavan palkan suuruudella ei ole toimeentulon
kannalta väliä, kyykyttävät perusteellisesti niitä, joille työn
tekemisellä ja siitä saatavalla palkalla on merkittävä paino perheen
toimeentulon ja sen hyvinvoinnin kannalta.
Asioita kun voi katsoa ehkä useammaltakin kannalta. Eikö?
·
eaglesflysingly kirjoittaa:
1. lokakuuta 2007 kello 10.37
Jukalle
Oikeassa luonnollisesti olet, pienpalkkaiset ja suurpalkkaiset ovat
tähän mennessä hyväksyneet. So what? Minä en tiedä mikä on Tehyläisten
suhteellinen palkkataso, mutta ilmeisesti he kokevat, että kuoppa heidän
osaltaan on liian suuri. Olipa suhteellisuusvertailu sitten
työvaativuuteen, vastuuseen, raskauteen…. tai esimerkiksi siivoojien,
amk-insinöörien, lääkärien, betonivalajien tai asfalttityöntekijöihin ….
palkkoihin tai esimerkiksi siihen mitä maksetaan Englannissa,
Ruotsissa, Venäjällä,…. tai jossain/joissain muissa suhteissa. Minusta
ei tältä osin ole väittelijäksi.
Mielestäni tässä palkkakeskustelussa jotenkin unohtuu tavallisen
kaduntallaajan kannalta keskeisin kysymys: Mikä on se työehtojen taso,
jolla turvataan hyvä hoito.
·
eaglesflysingly kirjoittaa:
29. syyskuuta 2007 kello 20.52
Mielestäni Jukka on aivan oikeassa arveluissaan: “Kentän tuki on
täysillä takana nyt kun kaikki on uljasta eikä lakko vaikuta kenenkään
elämään vielä mitään. Totuuden hetki tulee sitten kun lakon realiteetit
kaatuvan lakkolaisten niskaan - ja heidän uhriensa, potilaiden,
niskaan.” Paitsi siltä osin, että kyseessä olisivat heidän uhrinsa. On
aivan turha syyllistää hoitajia mahdollisista potilaskuolemista jos
lakkotilanteeseen joutuvat. Mutta realiteetti on, että he joutuvat
niistä julkisuudessa median langettamaan “vastuuseen”.
Nyt on totuuden paikka. Miten yhtenäisinä rivit pysyvät nyt, ennen
mahdollisten lakon todellista alkamista? Tämä on se avainkysymys.
Aiemmat kokemukset eivät hyvää lupaa. Toivottavasti, tehyläisten
kannalta, ajat olisivat nyt toiset.
·
eaglesflysingly kirjoittaa:
29. syyskuuta 2007 kello 14.49
Ei tässä vielä lakossa asti olla, toivottavasti siihen ei edes jouduta.
Eihän vielä ole jätetty edes lakkovaroitusta. Nyt jatketaan
neuvotteluja. Sitten Tehy päättänee lakkovaroituksen jättämisestä 9..10.
Sitten taas neuvotellaan. Sitten on mahdollisuus vielä siirtää lakon
aloittamista. Ja koko ajan neuvotellaan.
Kun juuri lukaisin Hesarin nettiuutisen asiasta oli liitolla ainakin selkeät ja mielestäni ymmärrettävät perustelut päätökseen.
Olen samaa mieltä Arjan analyysistä. En minäkään näe päätöksenteon
taustalla edes mahdollisuutta siirtää kuoppaa muuanne. (Kaiken
suhteellisuudesta huolimatta) Yksittäinen liitto voi saada jäsenistönsä
liikkeelle korkeintaan täyttämään omaa kuoppaa. Ja seuraavat viikot
näyttävät miten tosissaan osapuolet omissa asemissaan ovat.
·
eaglesflysingly kirjoittaa:
4. lokakuuta 2007 kello 11.35
Ainahan voi lyhyellä aikavälillä tehostaa mutta uskoisin, että se jo
tässä vaiheessa saisi kaikkien niskavillat alalla nousemaan. Sitä paitsi
tehostaminen ei vaikuta alan imuun työnantajana.
HUS ilmeisesti yrittää sitä merkittävintä tehostamiskeinoa: osaavat
ihmiset keskittymään niiden asioiden tekemiseen, jotka he osaavat
parhaiten/johon heidät on koulutettu. Byrokratian perkaus ja
esikuntavakanssien siirtäminen linjaan.
Tilaaja - tuottaja malli käyttöön. Ja siten, että julkishallinnon ote säilyy: säätää - maksaa - valvoo.
·
eaglesflysingly kirjoittaa:
3. lokakuuta 2007 kello 16.14
Ainoa pitkällä aikavälillä toimiva tapa on työantajamonopolin
purkaminen. Työntekijät tarvitsevat vaihtoehtoisia työnantajia. Nyt
niitä ei, varsinkaan kasvukeskusten ulkopuolella juurikaan ole. Siitä
seuraa sekä kilpailukykyisen palkkatason syntyminen ja
tuottavuuskehitys.
Ja, ettei taas aleta pohtia vastakohtaa julkinen vs. yksityinen
muistutan, että samalla julkisen vallan, joka tulevaisuudessakin maksaa
lystistä ainakin huomattavimman osan, tulee osata aidosti kilpailuttaa
terveys- tai laajemminkin hoivapalvelut. Tämä taas tarkoittaa, että sekä
osaamiseen että VALVONTAAN ja EPÄKOHTIEN KORJAAMISEEN täytyy panostaa.
Muuten moinen menee lekkerpeliksi.
·
eaglesflysingly kirjoittaa:
3. lokakuuta 2007 kello 11.22
Periaatteessa tekivät päin seiniä. Toisaalta sitä ehkä lieventää se,
että kaikille lähetettiin ja 30 euroa tuskin riittää lahjukseksi. Mutta
johonkin se raja on kai vedettävä. Olkoon näin.
Huomattavasti kiinnostavampi kansanedustajien käytännön päätöksentekoon
ja parlamentarismimme sovellukseen liittyvä kysymys on: “Ovatkohan
markkinointigurut kaapanneet poliittisen viestinnän kentän niin tyystin,
että poliittisesta harkinnasta ei vastaa enää kukaan?” Minä vastaan
tähän KYLLÄ enkä todellakaan aio rajata sitä yksittäisiin puolueisiin.
Se on tämä meidän oligarkkisen politokratian seuraus: oligarkkinen
mediakratia.
Väitän, että joko/tai tilanteessa arpaa heittämällä saa todennäköisesti
paremman tuloksen kuin 200 kansanedustajan äänestyksellä.
·
eaglesflysingly kirjoittaa:
6. lokakuuta 2007 kello 8.52
Iiro
Noinhan se luonnollisesti yleisellä tasolla on. Siksi onkin havaittava mistä, mielestäni, nykytilanne pelkistettynä johtuu:
Pieni palkka, joka “kilttien tyttöjen” yrityksistä huolimatta on pieneksi jäänyt.
Suhteellisen palkan jälkeen jääminen jo vuosikymmeniä.
Hierarkia, organisaationkulttuuri ja työilmapiiri, joka lienee
verrattavissa esimerkiksi kirkkoon ja julkishallintoon yleisestikin.
Toimivat alalla, jolla jotkut saavat kun pyytävät tai uhkaavat mutta saavat.
Palkkataso (ja muu yllämainittu painolasti) on tasolla, jolla alalla ei enää ole riittävää imua.
Meidän veronmaksajain kannalta mielestäni tärkein peruste on tuo
viimeinen. Eikö ole jollain tavalla surkuhupaisaa, että me koulutamme
alalle taatusti riittävästi työntekijöitä. Suuri osa ei alalle, ainakaan
Suomessa, edes tule. Kovasti ainakin puhutaan heidän
“osaamisviennistään” ulkomaille. Samalla meillä valjastetaan
TE-keskukset etsimään, mieluiten suomalaisia tai ainakin suomea osaavia
paikkaamaan vuotoa. ulkomailta Yksityiset harkitsevat tuontia jo
Filippiineiltä. Ja kannattaa aina muistaa, että suuret ikäluokat ovat
toisaalta vasta tulossa palveluiden suurkäyttäjiksi, ja sairaaloiden
nykyhenkilöstöstä aika suuri osa itsekin on eläköitymässä.
Tämä kokonaistilanne helpottuisi hiukan, jos palkka nousisi kuopasta
edes hiukan ja uskoa aidosta korjausliikkeestä jatkossa työntekijöillä
olisi. Tämä ei kuitenkaan ratkaise kansalaisen perusongelmaa. Se ratkeaa
vain tai ainakin pääsääntöisesti tilaaja - tuottaja mallilla. Alalle on
saatava asiakkaille ja työntekijöille kansallisia vaihtoehtoja joilla
laatu ja tehokkuus saadaan “oikealle” kohdalle.
·
eaglesflysingly kirjoittaa:
4. lokakuuta 2007 kello 12.41
Et näytä uskoasi poliitikkoihin ja poliitikkojen motiiveihin ja
tekemisiin vielä menettäneen? Ammattiyhdistysten osalta on ilmeisesti
juuri päinvastoin? En oikein tiedä pitäisikö itkeä vai ei. Mutta ehkäpä
sinulla ei ole kokemusta jälkimmäisistä?
Itse asiasta, valtion ja kuntien kiinteitten kulujen kasvattamisesta, olen luonnollisesti samaa mieltä.
·
eaglesflysingly kirjoittaa:
5. lokakuuta 2007 kello 8.44
Oikeassa luonnollisesti hallitusmuodon ja rationaalisen käyttäytymisen osalta olet.
Kuitenkin rationaalisuudella on aika vähän tekemistä neuvottelupöydässä.
Mutta kantaa se johonkin asti. Sökön osaaja pärjää paljon paremmin
ryhmänsä tavoitteiden edistäjänä. Kansanedustajien tulevaan poliittiseen
käyttäytymiseen työmarkkinajärjestöjen aktiivisuudella varmasti
vaikutetaan ja puolueiden tuleviin “napinpainallus päätöksiin” vielä
enemmän. Valitettavasti en usko, että puolueet koskaan saavat ansionsa
mukaan.
Poliittinen vastuu ei toteudu millään tasolla, paitsi hyvin poikkeuksellisissa tilanteissa, esimerkiksi valtakunnanoikeudessa.
Mutta budjettivalmisteluihin puolueiden ulkoparlamentaariseksi
painostukseksi kokema, saattaa vaikuttaa jopa ns. jakovaraan, kaiken
edellä mainitun lisäksi.
Ei tuo yksinomaan kyynisyyttä ole, tuo oli mielestäni lähinnä hämmästyttävää.
·
eaglesflysingly kirjoittaa:
7. lokakuuta 2007 kello 8.47
Jukka, mikä oli päästötodistuksessa matematiikan numerosi?
Kokoomuksen “lupaukset” elävät jo itsenäistä elämää. Niitä ei juurikaan
enää todellisuuspohjalle pystytä palauttamaan. Kuten jossain muualla
totesin, kokiksien kannattaisi varmasti satsata ammattimaisen
yhteiskunnallisen viestintävastaavan palkkaamiseen. Muuten he saavat
kaikkien kaikki lupaukset vielä vastattavakseen.
Iiron maininta neuvotteludynamiikasta lienee se ainoa varma syy joka
estää lisäpalkan myöntämisen, joskin luvatut palkat + uskottava korjaava
ansiokehitys on mielestäni silti vielä mahdollinen.
·
eaglesflysingly kirjoittaa:
10. lokakuuta 2007 kello 9.41
Jouni Pullin toivomukseen on helppo yhtyä ja väittäisinpä, että
neuvotteluja aletaan käydä vakavissaan vasta nyt. Liian vakavalla
asialla varmaan. Toivottavasti ei liian myöhään.
Minusta on kuitenkin ollut varsin mielenkiintoista havaita, kuinka
nopeasti “suuren yleisön” tunteet ovat heilahtamassa tai jo heilahtaneet
Tehyläisten tavoitteiden “vastaisiksi”. Ei se ihmetytä, mutta antaa
aiheen muistuttaa kahdesta asiasta:
1. Neuvotteluissa on vähintään kaksi osapuolta.
2. Millä muulla tehokkaalla tavalla Tehy voisi yrittää jäsentensä
kokeman(?) palkkakuopan edes osittaista täyttämistä nykytilanteessa? Vai
pitäisikö vain tyytyä siihen mikä annetaan?
Nyt ollaan selkeästi tultu tilanteeseen jossa kysymys on siitä toisesta
150 miljoonasta eurosta per vuosi. Tämän rahan määrä ei kuitenkaan ole
ongelma, mutta sen seuraukset ovat varmasti. Ja iso.
Vanhasen, Kataisen, Cronbergin ja Wallinin arvot ja kyvyt mitataan nyt.
·
eaglesflysingly kirjoittaa:
6. lokakuuta 2007 kello 18.02
Voit olla oikeassa tai sitten et.
Mietipä toista 150 M€ pottia. Kohdennettuna Tehyn jäsenille. Ei se
millään tavalla kansantaloutta kaataisi. Kyllä raha on olemassa ja sitä
riittää. Kysymys on siitä mihin sen käyttö kohdennetaan. Nythän
edellinen 150 M€ tuli lähinnä ryhmille, joille sitä “julkinen tahto” ei
ollut halunnut erityisesti kohdentaa. Ajatus siitä, että tuo toinen 150
M€ taittaisi Suomen kansantalouden selän on absurdi. Sen seuraukset
voivat sen toki tehdä, mutta ei se.
Planeettoja tunnen 8 mutta siitä yhdeksännestä keskustellaan kai vielä.
Ei ne niin toiselta planeetalta ole. Arjalle, tai oikeammin Iirolle jo
asiasta kommentoin.
·
eaglesflysingly kirjoittaa:
7. lokakuuta 2007 kello 19.29
Hyvä Arja!
Jotenkin nauttisin visiosta jossa Paavo (Lipponen) olisi
vaipanvaihdossa, 3 tuntia myöhässä. Jukasta minulla ei ole samoja
fantasioita.
Paavokin
on kyllä hoitanut hommansa aika viksusti, nuori vaimo ja lapsina nuoria
“kilttejä tyttöjä”. Jukasta en tiedä; PTS:lle olis´ sosiaalinen tilaus,
eikö? Vielä se onnistuisi.
Jalosen toiveet palkkausjärjestelmän kehittämisestä kannattaa haudata
liian kalliina. Yksinkertaistettuna: tulospalkkaus ei sovi
julkishallintoon. Minimipalkka enneminkin.
PS.
Etten väärää todistusta antaisi: Mielestäni Lipponen oli demarien oiva
valinta puheenjohtajaksi ja pääministerinä huomattavasti nykyistä
ryhdikkäämpi pitäessään huolta kansallisista eduista Eu:ssa ja
muuallakin.
eaglesflysingly kirjoittaa:
Kommenttisi on arvioitavana.
9. lokakuuta 2007 kello 10.21
“Nykyisin korporaatiovoimat tukahduttavat työmarkkinat. Markkinoista
tulee markkinat vasta kun markkinavoimat voittavat korporaatiovoimat.”
Oikeassa olet mutta tuskinpa se hetkessä tapahtuu. Ja jos tapahtuu, voi
sitä itkua ja hammasten kiristelyä. Seurauksena samanlainen tilanne kuin
maataloudella EU:hun liittymisen jälkeen.
“Perinteisestihän” , sodan jälkeen EU:hun liittymiseen asti meillä oli
kolme kartellia: Maatalouskartelli, Puoluekartelli ja AY-kartelli.
Maatalouskartelli on viimeisten 10 vuoden aikana pitkälti purkautunut,
vaikka merkkejä uudesta alusta taas alkaa ollakin. Puoluekartelliin ei
voida koskea, koska se ruokkii ja säätää itse itseään. AY-kartelli sai
kovasti takkiinsa laman aikana, ja pitkälti rapautti taloudellisen
vaikutusvaltansa. Aatteellinen sai ainakin kovan kolhun viime vaalien
yhteydessä. Rakenteita pitäisi muuttaa. Mistä haluaisit aloittaa?
Voisin edelleen kuvitella, että Tehyn kannalta on kyse jäsenistön palkan
korttamisesta, ei yhteiskunnan rakenteitten muuttamisesta. Siihen
joukkoirtisanomiset ovat erinomainen väline, täysin siitä riippumatta
toimivatko markkinat vai eivät. Saattaa olla, että se toimii vielä
paremmin kun markkinat eivät toimi, koska varsinainen päätöksentekijä on
pakosta valtio, eli Vanhanen, Katainen, Cronberg, Wallin.
Mutta olen epäillyt ja epäilen edelleen tehyläisten rintaman pitävyyttä.
Ainakaan historia ei hyvää lupaa. Vaan ehkä ovat ottaneet opiksi.
Siihen viittaisi lupaus siitä, että Tehy vastaisi koko jäsenistönsä
palkanmaksusta myös lakon jälkeen. Onhan heillä ollut aikaa kartuttaa
lakkokassaansa ja rahaahan on maailma täynänsä, mutta silti se
sävähdytti.
·
eaglesflysingly kirjoittaa:
Kommenttisi on arvioitavana.
9. lokakuuta 2007 kello 10.01
“Yhä enemmän alan olla sitä mieltä, että palkkataistelun taustalla on
sarja poliittisia virhearvioita. Ne eivät alkaneet eivätkä loppuneet
viime eduskuntavaaleissa. Terveydenhuollon päättäjät ovat olleet
kuuroja, sokeita ja mykkiä. Kuntapäättäjät pakon edestä kun rahaa ei
ole, valtakunnan päättäjät arkajalkoina - suuria uudistuksia ei uskalla
tehdä enää kukaan.”
Pähkinänkuoressa. Juuri näin.
Eikä tämä uskalluksen puute ja kuurous, mykkyys, sokeus maamme
toimintatapojen muutostarpeille koske yksin kuntapäättäjiä ja
-työnantajia. Vähintään yhtä suuren syntitaakan saavat kantaa
poliittiset puolueet ja ammattiyhdistysliike. Puolueet siitä syystä,
että ovat onnistuneet ajamaan parlamentaarisen järjestelmän itsensä
tuhoavaksi, muuttumattomaksi politokratiaksi ja ammattiyhdistysliike sen
vuoksi, että saavutetusta edusta on rakennettu “Isä meidän” -
rukoukseen verrattavissa oleva aksiooma ja muutoksiin ollaan valmiita
vain käsi ojossa.
Ja ehkä meidän, äänestäjien ja veronmaksajien, suurin synti on, että
olemme antaneet sen tapahtua. Itsekeskeisyys itsekkyys on tullut entisen
yhteisöllisyyden sijaan, muka globaalistumisen seurauksena. HöpönLöpö.
Pienelle maalle, joka on Suomen tapaan täysin riippuvainen
ulkomaankaupasta yhteisöllisyys ja yhteisvastuukin ovat pitkällä
aikavälillä elinehto. Itsekkyys ja oma etu ovat aina olemassa, nyt
olemme antaneet niille yksinkertaisesti vain liian ison vallan.
Nopeita ratkaisuja ei tälle tilanteelle ja sen seurauksien hoitamiselle
varmaankaan ole. Intresenttejä on yksinkertaisesti liikaa. Mutta
muutosta ei saada aikaseksi, ellei jostain aloiteta.
Vaihtoehtoja työntekijöille ja kuluttajille.
Kun ei aina jaksa/ehdi uuttakaan tuottaa, täytyy joskus turvautua
vanhaan. Tämä kirjoitukseni muistaakseni julkaistiin Talouselämässä
aivan vuoden 1999 alussa. Aihe on edelleen ajankohtainen. Kuulisin
mielellään kommenttisi ja kokemuksesi aihepiiristä.
Tiedämmekö mistä puhumme?
Kolme kertaa pienempi - mitä sillä tarkoitetaan?
Tämä minua vuosia häirinnyt ilmaisu tuli mieleen päivänä muutamana
Helsingin Yliopiston Pienessä Juhlasalissa. Arvovaltainen joukko oli
kokoontunut kuulemaan viisaita ajatuksia osaamispohjaisen yrittäjyyden
kehittämisen problematiikasta. Yhtenä alustuksena oli tutkimus, jossa
oli selvitetty tuotteitaan ulkomaille vievän tuotannollisen Hitech
yrityksen todellista työllistämisvaikutusta.
Todellisella työllistämisvaikutuksella tarkoitan yrityksen työllistävää
kokonaisvaikutusta kun mukaan otetaan myös yrityksen toiminnan
kertautuvat vaikutukset kotimaan työllistäjänä. Esimerkiksi niiden
henkilöiden lisäksi joille palkka maksetaan yrityksen kassasta, yritys
työllistää myös alihankkijoita, toimittajia, suunnittelijoita jne.
joiden tuotteista ja palveluista se maksaa ja siten työllistää. Kun
yritys ja sen palkolliset maksavat veroja he maksavat mm. valtion ja
kuntien virkamiesten palkat, osan työttömien työttömyyskorvauksista jne.
Kun yrityksen henkilökunta käyttää palkkaansa ja maksaa esimerkiksi
lasten päivähoitomaksuja, omaa ruokalaskuaan, palveluistaan parturille
tai taxille voidaan hyvin väittää, että näittenkin yrittäjien
työllistäjänä on osiltaan tämä vientituloja ulkomailta hankkiva Hitech-
yritys. Eikö vain?
Tänä päivänä yhteiskunnan päätöksentekijäin ykkösprioriteetti on taata,
että julkisten panostusten työllistävä eli uusia työpaikkoja luova
vaikutus olisi mahdollisimman iso ja tuottaisi mahdollisimman nopeasti.
Siksi päätöksentekijöitten on välttämätöntä tarkasti tietää mille
toimialoille rajalliset kansalliset kehittämisrahamme kannattaisi
suunnata. Päätöksentekijät joutuvat päättämään asiantuntijoitten
suositusten perusteella. Mutta tietävätkö asiantuntijat edes mistä he
kulloinkin puhuvat?
Tilaisuudessa käytetty esimerkki oli seuraavanlainen: Vientiä
harjoittava, suhteellisen nuori Hitech-yritys, jonka liikevaihto on 7,5
mmk maksaa palkan 13 henkilölle. Lisäksi sen kertautuva työllistävä
vaikutus oli laskettu 21 henkilöksi. Yhteensä tämän Hitech-yrityksen
työstä elää Suomessa 34 henkeä. Yrityksen kertautuva työllistämisaste on
1,6 eli laskutoimitus 21 / 13 = 1,6. Jokainen palkkalistoilla oleva
elättää itsensä lisäksi 1,6 muuta. (Ymmärrän toki, että tämä
kokonaistyöllistävyys on laskennallinen, suuntaa antava ja kuvaa
suuruusluokkaa ennemmin kuin täsmällisen tarkkaa suurretta. Samoin sen,
että kotimarkkinayritykselläkin on työllistävä vaikutuksensa. Mutta
kansallinen ”lisäarvo” tulee viennistä.) Mutta suunta on oikea ja määrä
on vaikuttava. Ajatuksissamme aplodeerasimme kaikki.
Suomalaisten vientiä harjoittavien yritysten palveluksessa oli vuonna
1996 yhteensä 200.000 henkilöä. Suomen väestö oli 5.100.000 henkeä.
Edellä esitetyllä logiikalla nämä 200.000 elättävät itsensä lisäksi noin
4.900.000 muuta suomalaista. Laskutoimitus 4.900.000 / 200.000 antaa
lopputulokseksi 24,5. Itse tulkitsen tätä lukua siten, että
tilaisuudessa esitetyllä logiikalla vientiyritys Oy Suomi Ab:n
kertautuva työllistämisaste on 24,5. Eli jokainen vientiyrityksen
palveluksessa oleva työllistää tai elättää itsensä lisäksi 24,5 muuta
suomalaista. Jos tämä ajatuskulku on oikea, ei esimerkkinä käytetty
Hitech-yritys ainakaan puolla sitä, että tuotannollinen Hitech-toiminta
olisi sektori johon investoidut yhteiskunnan rahat luovat mahdollisimman
monia uusia työpaikkoja mahdollisimman nopeasti. Ilmeisesti kannattaisi
satsata mihin muuhun vientitoimintaan tahansa, koska keskimääräisesti
ottaen kaikkien muiden tuotannollisten vientialojen työllistämisaste
ylittää 24,5.
Vuosien mittaan olen, arvostettujen asiantuntijoiden suusta, kuullut
Hitech-yritysten kertautuvia työllistämislukuja 15 ja nyt 1,6 välillä.
Osa heistä oli mukana tilaisuudessa, hiljaa kuten kuvaan kuuluu.
Haarukka on melkoinen ja päätöksentekijän kannalta toivoton.
Peruskysymys - onko tuotannollinen Hitech-vientiyritys hyvä vai tosi
huono valtion tukien kohde jäi vastausta vaille. Tällä haarukalla
asiantuntijoiden kuulemisen asemasta parempi päätöksenteon perusta on
heittää kruunaa tai klaavaa.
Tämän kirjoituksen tarkoituksena ei ole ottaa kantaa Hitech-yritysten
tukemisen mielekkyyteen nykytilanteessa, nykymittakaavassa. Itse en sen
autuaaksitekevään tarkoituksenmukaisuuteen usko, mutta siitä vaan, kyllä
turhempaankin varmasti voi investoida. Tämä tilaisuus, asia ja
esimerkki vain osuivat kohdalle. Tämän kirjoituksen tarkoituksena on
herättää keskustelua siitä, tietääkö vai luuleeko asiantuntija ja
päätöksentekijä. Vai enkö minä vain ymmärtänyt oikein?
Muuten. Kolme kertaa pienempi - onko se kolmasosa?
Jos jaksoit tänne asti lukea, jaksat ehkä myös kommentoida? Onko tämä todellisuutta? Tuleeko mieleesi vastaavia esimerkkejä? Mitä mieltä itse olet?
Aloin ihmetellä tänä aamuna kun yllättäen havaitsin noin 400
”ylimääräistä” käyntiä blogillani. Verraten pinnallinen analyysi kertoi,
että “kaikki” sivut ja kommentit oli käyty läpi. Arvioni kopioimisesta
perustuu siihen, että saman minuutin aikana on käyty läpi useita sivuja
ja kommentteja. Ja niitähän riittää. Kaikkiaan aikaa oli mennyt ehkä 1,5
tuntia. Viittaava URL oli SUORA. Mielenkiintoiseksi asian teki se, että
kopioiduksi arvioitujen tietojen kummallakin puolella, useamman kerran,
Googlen kautta on haettu hakusanalla:
Google: Koulu, syrjäytyminen ja sosiaalinen pääoma - löytyykö huono-osaisuuden syy koulusta vai oppilaasta?
eli viimeisimmän juttuni aihepiiri.
Minun täytynee olla imarreltu? Alla asiaan liittyvä artikkeli:
http://hakki47.blogit.kauppale…aytyminen/
Oikeasti, minulla on asian johdosta muutama kysymys:
- Onko kuvittelemassani mitään tolkkua? Siis siinä, että joku on kopioinut.
- Onko kopiointi tuolla tavalla toteutettavissa?
- Onko kysymyksen esittänyt URL selvitettävissä? Siis se jossa lukee SUORA.
- Onko Googlessa kyselyn tehneen URL selvitettävissä?
- Olenko vähintäänkin vainoharhainen?
Osaatko sinä vastata johonkin neljästä ensimmäisestä?
Sitra julkaisi yhdessä Helsingin yliopiston ja Opetushallituksen kanssa
tekemänsä laajan tutkimuksen. Asia on vakava ja yhteiskunnan, työelämän
ja yksittäisten ihmisten tasolla merkittävä.
Tulos arveluni mukaan käytännön kannalta nollatutkimus vailla vertaa.
Hesarin kertoman mukaan keskeisimpiä tutkimustuloksia olisivat:
“Tutkimustulokset nostavat esiin kaksi kysymystä: mitä
yläasteen kouluarvosanat lopultakin mittaavat ja millaisia oppilaita
koulu suosii.”
“Tutkimuksen mukaan olisi tärkeää löytää keinoja, joilla
jokainen oppilas saisi mahdollisuuden menestyä juuri niin hyvin kuin
hänen kykynsä ja halunsa sallivat.”
Varmaan tutkimuksen tuloksista viisastuneena on jo seuraava hankeraha pantu vetämään?
On se sitten kiva, että sekä Opetushallitus että Sitra panevat tähän
rahaa ja aikaa. Ja jos vanhat merkit paikkansa pitävät, niin paljon.
Rahan määrä ei selvinnyt eikä ajankaan, ei ainakaan kotisivulta.
Ohjelmakin oli jo ehtinyt loppua. Olisi hyvää asiakaspalvelua kertoa.
Mutta onhan se niin kiva tutkia. Sitähän julkishallinto tietenkin
jatkuvasti tarvitsee, kun ei uskalla tehdä. Sitähän yliopisto tarvitsee,
koska se kouluttaa tutkijoita ja opiskelijoita. Ja rahaa on, ah niin
kiva käyttää.
Viime keväänä, käsitykseni mukaan, päättyi
Tampereen Olkahisen koulun kokeilu.
Siinä ei yksin tutkittu vaan tehtiin ja samalla tutkittiin.
Olen siitä muutamankin blogiartikkelin kirjoittanut, koska käsitykseni
mukaan siinä toteutettiin opetusta, joka tavallisen keskiarvokansalaisen
ajattelunkin mukaan on todellisuutta. Pojat ja tytöt oppivat eri
tavoilla, eri asiat kiinnostavat, ovat eri asioissa vahvoilla. Muutaman
tunnin viikossa pojat keskenään ja tytöt keskenään.
Täsmälleen mikä Olkahisen kokeilun osalta nyt on tilanne en tiedä. Mutta
aiemman kokemuksen perusteella uskaltaisin väittää, että se on
lopetettu liian halpana, epätieteellisenä ja/tai vallitsevan
tasa-arvoideologian vastaisena. Toivottavasti sitä ei kuitenkaan
lopetettu tämän tutkimuksen vuoksi? Mutta toisaalta, eihän se nyt sovi,
että joku yksittäinen koulu pomppii ruodusta?
Julkaisun nimi on:
Koulu, syrjäytyminen ja sosiaalinen pääoma -
Löytyykö huono-osaisuuden syy koulusta vai oppilaasta? Väittäisin, että jos koulun läpikäyneiltä pojilta kysytte, niin valtaosa vastaa:
KOULUSTA. (Tämä ei ollut kehotus seuraavaksi tutkimukseksi.)
Kirjoituksiani mm.
http://hakki47.blogit.kauppale…akokohdin/
http://hakki47.blogit.kauppale…-koululle/
http://hakki47.blogit.kauppale…-koululle/
Pysyvä linkki |
2 kommenttia »
Sitra julkaisi yhdessä Helsingin yliopiston ja Opetushallituksen kanssa
tekemänsä laajan tutkimuksen. Asia on vakava ja yhteiskunnan, työelämän
ja yksittäisten ihmisten tasolla merkittävä.
Tulos arveluni mukaan käytännön kannalta nollatutkimus vailla vertaa.
Hesarin kertoman mukaan keskeisimpiä tutkimustuloksia olisivat:
“Tutkimustulokset nostavat esiin kaksi kysymystä: mitä
yläasteen kouluarvosanat lopultakin mittaavat ja millaisia oppilaita
koulu suosii.”
“Tutkimuksen mukaan olisi tärkeää löytää keinoja, joilla
jokainen oppilas saisi mahdollisuuden menestyä juuri niin hyvin kuin
hänen kykynsä ja halunsa sallivat.”
Varmaan tutkimuksen tuloksista viisastuneena on jo seuraava hankeraha pantu vetämään?
On se sitten kiva, että sekä Opetushallitus että Sitra panevat tähän
rahaa ja aikaa. Ja jos vanhat merkit paikkansa pitävät, niin paljon.
Rahan määrä ei selvinnyt eikä ajankaan, ei ainakaan kotisivulta.
Ohjelmakin oli jo ehtinyt loppua. Olisi hyvää asiakaspalvelua kertoa.
Mutta onhan se niin kiva tutkia. Sitähän julkishallinto tietenkin
jatkuvasti tarvitsee, kun ei uskalla tehdä. Sitähän yliopisto tarvitsee,
koska se kouluttaa tutkijoita ja opiskelijoita. Ja rahaa on, ah niin
kiva käyttää.
Viime keväänä, käsitykseni mukaan, päättyi
Tampereen Olkahisen koulun kokeilu.
Siinä ei yksin tutkittu vaan tehtiin ja samalla tutkittiin.
Olen siitä muutamankin blogiartikkelin kirjoittanut, koska käsitykseni
mukaan siinä toteutettiin opetusta, joka tavallisen keskiarvokansalaisen
ajattelunkin mukaan on todellisuutta. Pojat ja tytöt oppivat eri
tavoilla, eri asiat kiinnostavat, ovat eri asioissa vahvoilla. Muutaman
tunnin viikossa pojat keskenään ja tytöt keskenään.
Täsmälleen mikä Olkahisen kokeilun osalta nyt on tilanne en tiedä. Mutta
aiemman kokemuksen perusteella uskaltaisin väittää, että se on
lopetettu liian halpana, epätieteellisenä ja/tai vallitsevan
tasa-arvoideologian vastaisena. Toivottavasti sitä ei kuitenkaan
lopetettu tämän tutkimuksen vuoksi? Mutta toisaalta, eihän se nyt sovi,
että joku yksittäinen koulu pomppii ruodusta?
Julkaisun nimi on:
Koulu, syrjäytyminen ja sosiaalinen pääoma -
Löytyykö huono-osaisuuden syy koulusta vai oppilaasta? Väittäisin, että jos koulun läpikäyneiltä pojilta kysytte, niin valtaosa vastaa:
KOULUSTA. (Tämä ei ollut kehotus seuraavaksi tutkimukseksi.)
Kirjoituksiani mm.
http://hakki47.blogit.kauppale…akokohdin/
http://hakki47.blogit.kauppale…-koululle/
http://hakki47.blogit.kauppale…-koululle/
Sattuneesta syystä olen parin viime viikon aikana ryhtynyt selvittämään
mitä tiloja ja palveluita Helsingissä on tarjolla asukkaille yleensä ja
eläkeläisille sekä työttömille erityisesti.
Nykykuva on varsin positiivinen.
Tutkimusmatkani on tosin vielä aivan alussa. Kaikkialla olen tavannut
miellyttäviä, palvelunhaluisia, hymyileviä ihmisiä. Tiloja on ja ne ovat
asialliset ja ennen kaikkea viihtyisiä, joskus toki himpun verran
virastomaisia. Ja tuntuu siltä, että tilaa riittäisi vielä vaikka kuinka
monelle, vaan ei ehkä aivan mihin tahansa.
Käyntini
Meilahden virkistyskeskuksessa erityisesti
pani minut kirjoittamaan. Monia vuosia olen ajellut ohi polkupyörällä ja
todennut, että kyseessä on Helsingin kaupungin tila. Koskaan minulle
vaan ei ole selvinnyt mikä ja kenelle tarkoitettu. Mahtava talo viime
vuosisadan alulta(?), upeat tilat, viihtyisästi kalustettu, loistava
ympäristö ja miellyttävä vastuuhenkilö. Kahvit, pullat ja paakelsit
kohderyhmään kuuluville asevelihintaan. Ohjelmana esimerkiksi Joogaa,
Seniorijumppaa, Yhteislauluja, Tanssia, Luentoja ja muuta. Eli kaikkea
mitä ikäihmisille pruukataan tarjota.
Voisiko tarjota jotain muutakin? Luentosarjoja, keskustelutilaisuuksia
ajankohtaisista tai muuten vaan kiinnostavista aiheista, yritys- tai
tuote-esittelyjä… ? Omaehtoinen luennointi tai koulutus? Erityisesti
tekeminen loisti poissaolollaan. Miten olisi opastettu askartelu?
Puutyöt, Kudonta, Puutarhanhoito, Ruoanlaitto ??
Tulevat eläkeläiset ja suurin osa nykyisistäkin, ovat vielä ”täydessä” iskussa.
”Leiki, laula ja heitä jalkaa” - toiminta ei välttämättä heitä innosta.
Työiässä olevia työttömiä vielä vähemmän. Mutta samanikäisten seura
saattaisi olla hyväksi monelle jo varhaisessa eläkeiässä. Älynystyröiden
rapsuttelu saattaisi estää dementiaa. Ystävystyminen on vielä
“helppoa”, vaikeutuu kuulemma vuosi vuodelta. Saattaisi pitää huolta
jopa siitä, että perinteisen tarjonnan tarve tulee vasta vuosien
kuluttua, jos ollenkaan.
Mitä saattaisi olla hyvä tehdä? Suulla suuremmalla:
tiedotus, tiedotus, tiedotus.
Millä tavalla kohderyhmä saadaan tietoiseksi tarjonnasta? tulemaan
paikalle arkisin klo 8 - 16? Aktiviteetteja nykyaikaisen varttuneen
kansalaisen maun mukaisesti. Ja erityisesti pojille, kyllä tytöt
itsestään huolen pitää. Mitä kohderyhmään kuuluvat todella haluavat?
Eikä mitään nykyistä tarvitse ottaa pois, uudelle on sijaa ja tilaa.
Eikä toimivasta
Wlanistakaan haittaa olisi.
Taidanpa käydä tänäänkin.
PS:
Tämä juttu on alun perin julkaistu 3.10., mutta ikiomien
nettisähläilyjen vuoksi merkitty yksityiseksi, jolloin sitä eivät muut
ole voineet ihailla.
Nyt pitäisi näkyä.
Yrityskaupoissa, varsinkin kansainvälisissä voi käydä miten vain.
Helge kirjoittelee omassa blogissaan kolmesta viimeaikoina uutisoidusta.
http://visualradio.blogit.kaup…storaenso/
- StoraEnso, eBay ja Nokia. Suomen teollisuushistorian kallein
perääntyminen StoraEnso (jonka omistus ei ole enää puhtaasti Suomessa),
itse väitettyä ylihintaa maksanut eBay ja strategisen ketterä Nokia,
joka ostaa StoraEnson tappiota vastaavalla käteissuorituksella, noin 400
miljoonaa euroa(?) vaihtavan yrityksen. Mikä ihme näitä yhdistää?
Businesslogiikka, tapa ansaita rahaa - se kai näitä yhdistää?
Jos se on yhteisöllä kirkas ja testattu, ei nykymarkkinoilla, eli kuuden
miljardin kuluttajan kotimarkkinoilla, välttämättä maksa liikaa mistään
mikä on yleensä ostamisen väärttiä. Eli tulevaisuus näyttää oliko
Nokian ostos hyvä kauppa. Sama koskee, alaskirjauksesta huolimatta, myös
eBaytä.
StoraEnso osoittaa ostamisen riskin. Jos olosuhteet radikaalisti
muuttuvat tai hallitukselta loppuu usko ja/tai vetovastuu vaihtuu
saattaa olla, että tehdään tappiokuninkaita. Mutta noin 500 miljoonan
euron liiketoiminnallinen tappio 6-7 vuodessa on vielä varsin pientä
alalla, jonka suunnittelujänne on perinteisesti ollut vuosikymmeniä.
Suuri tappio konkretisoituu vasta kun liiketoiminta myytiin;
myyntihinnasta, myyntiajankohdasta ja mahdollisesti myyntitavasta.
Tällä en halua väittää, että uusi johto olisi syypää mihinkään, en tunne
taustoja. Mutta täysin riippumatta siitä, mitä hallitus palkatessaan
uuden toimitusjohtajan ehkä vaati, jokainen uusi osaava tj haluaa
putsata sellaiset vastuut joihin arvioi tulevansa hirtetyksi myöhemmin.
Se on inhimillistä.
Oliko se yrityksen, sen omistajien tai maamme kannalta järkevää pitkällä aikavälillä, sen näyttää vasta aika.
Kaksi kolmmannes vuotta, joskus liiankin aktiivisena blogaajana, tuli tänään täyteen.
Artikkeleita on 118,
kommentteja on 296 ja
aiheita on 27. Jääköön nyt rinnan röyhistelyt ja shamppanjat.
Olen viime aikoina käyttänyt enemmän aikaa kommentointiin - niin täällä
kuin muualla, sekä keskustelupalsoilla että blogeissa - ja vähemmän itse
kirjoittamiseen. Kommentointi ei juurikaan vastaa tavoitteitani - oman
ajattelun kehittämistä tärkeiksi kokemieni asioiden osalta.(useimmiten)
Ja myönnettäköön, että joskus ehkä on mukana myös 60-lukulaisen
idealismia, siinä määrin kuin sitä vielä on säilynyt.
Kumpaankin, kirjoittamiseen ja kommentointiin, ja niiden yhdistelmään -
vuorovaikutukseen ja kehittymiseen - itse väline antaa erinomaiset
mahdollisuudet. Alan erittäin hyvin ymmärtää miksi journalistit ja
lehtitalot pitävät blogeja ja keskustelupalstoja suuren prioriteetin
pohteina. Mutta pohde voi heillekin, olla niin uhka kuin
mahdollisuuskin. Kansalaiskeskustelulle ja vaikuttamiselle samoin - sekä
uhka että mahdollisuus, joskin itse pidän sitä lähinnä yksinomaan
mahtavana välineenä. Sitä paitsi - näillä näkymillä väline on tullut
jäädäkseen ja se tulee vielä saamaan vielä monia uudenlaisia
soveltamistapoja.
Käsitykseni mukaan
Kauppalehti/Presso on ollut edelläkävijä
nimenomaan sillä, että se antoi kenelle tahansa kirjoittajalle
mahdollisuuden oman blogin pitämiseen ja ainakin jossain määrin
kvalifioidun lukijakunnan. Se on minun kaltaisen kannalta välttämätön
edellytys yleensäkään sille, että aloin kirjoittaa. Omat ajatukset
kirjautuvat itselle, niihin voi palata, niitä voi analysoida, niistä
näkee myös jossain määrin oman ajattelun muuttumisen. Pystyy tilastojen
myötä havaitsemaan, mitkä itselle todella ovat niitä tärkeitä asioita ja
arvoja. Toteuttaa sitä vanhaa kiinalaista sanontaa:
Haaleinkin muste on parempi kuin paraskin muisti.
Eniten minua häiritsee, myös tässä meidän blogistossamme, kaksi
keskeistä asiaa: postauksien hitaus ja kommenttien vähäinen määrä.
Postaukset päivittyvät arkipäivisin kiitettävällä nopeudella. Voisin
kuvitella, että erityisesti silloin viive tulee kirjoittajan
hyväksymisen viivästymisestä? Mutta onko viikon lopulla ja iltaisin
tilanne sama?
Nopeudella on vaikutus kiinnostavuuteen ja vuorovaikutuksellisuuteen.
Mielestäni asiallista väittelyä ei oikein saa aikaiseksi jos postauksien
väli alkaa lähennellä vuorokautta, kahta. Nopeat kommentit, kritiikki,
vastaväitteet, uudet näkökulmat olisivat juuri tämän välineen
mahdollisuuksia oman ajattelun kehittämisessä.
Vähäinen kommenttien määrä riippuu luonnollisesti monista tekijöistä.
Mutta aihepiiristä kiinnostuneitten lukijoiden määrä lienee viimeisessä
vertailussa keskeisin? Voisiko olla, että väline on vielä niin uusi,
että sitä ei ole sulateltu riittävästi; me suomalaiset emme vielä ole
lakanneet jurnuttamasta ja puimasta nyrkkiä käsi taskussa? Vai onko vaan
hyväksyttävä, että kriittistä massaa ei 5 + miljoonan väestöstä löydy?
Mutta
Lukumäärä tuo laatua.
Omankin havainnon mukaan kirjoittajien määrä on vähenemässä.
Mitä kannattaisi tehdä? Pitäisikö jotain tehdä?